Huomenta.

Mun mielestä ainakaan ei ole kauhean kiva herätä siihen ääneen kun koira pureskelee tassuvahatuubia palasiksi olkkarin lattialla. Sisällön se oli tainnut syödä kokonaan loppuun. Sitä ennen herra koira söi männä viikolla Tummeli-tuubista ensin peräpään ja sitten toissa päivänä myös toisen pään. Kai se ajattelee että se toimii sisäisesti nautittunakin. Tuskin se kuitenkaan niihin rasvoihin kuolee, katotaan nyt, ihan terveeltä se mun mielestä vaikuttaa. Ja tuskin sitä käskettäisiin tummelilla rasvaamaan kuivia polkuanturoita jos sen koostumus olisi jollakin tavalla tappavaa. Varmaan ne siellä tummelitehtaalla tiedostaa ainakin ettei moisia ohjeita pidä laittaa pullon kylkeen muuten koska koira kuitenkin ne tassunsa siitä rasvasta siivoaa nuolemalla.

No sitten piipahdin ulkona aamukävelyllä silmät ristissä. Ukkeli kysyi aamulla herätessään että laittaako mullekin kahvia mutta sanotaanko että mulle riitti nyt ne aikaiset herätykset niin kauan kun ei tarvii täältä kotoa siirtyä mihinkään. Eli mä nukun, jos muovinrutisteluääniltä jatkossa kykenen.

Saa nähdä että kauanko tätä auvoista työttömyyttä vielä jatkuu. Eilen sain meinaan työkkäristä kutsun haastatteluun joka ei ole yhtään pikimin kuin jo huomenna. No ne ei ainakaan turhaan anna liikaa valmistautumisaikaa mikä on pelkästään hyvä koska sitten mun ei täydy jännittää viikkotolkulla etukäteen. Eilenkin jo pelkästään teksti työvoimatoimisto aiheutti pari kolme pyörähdystä mahan pohjassa ja saman tien kun olin avannut kirjeen ja lukenut sen aloin suunnitella puolustautumistaktiikkaa niitä haastattelijoita vastaan. Se on vaan sellainen refleksi, en mä voi sille mitään. Mä kävin jo vuorosanoja myöten päässäni läpi että mitä sanoisin minkäkinlaiseen ikävään kysymykseen/syytökseen. Kokemuksen mukaan ne työkkärin haastattelijat ainakin osaa olla - no, aika vittumaisia. Eikö se olisi periaatteessa ihan sama vaikka arpoa ne osallistujat sinne kurssille, ei nyt ole kyse kuitenkaan mistään sen kummemmista opinnoista, vai. No, toisaalta, pääsee nyt ainakin jollakin tavalla vaikuttamaan KOHTALOONSA. Mua vaan vituttaa niiden työkkäri-ihmisten ylimielinen asenne. Kerran puhelimessa kysyin soittoaikana yhdeltä että uskaltaako sille sanoa omaa mielipidettäänkään mistään kun kuitenkin kirjaa papereihin joka sanan ylös ja hyvässä lykyssä tulee vielä joku karenssi vääränlaisesta asenteesta työvoimatoimenpiteitä kohtaan...

Joskus lukioaikoina kirjoitin muuten Turun sanomiin tulenpalavankatkuisen (vai miten se ilmaisu nyt menee) mielipidekirjotuksen siitä, mitä mä ajattelin siitä hommasta että kaikki alle 25 vuotiaat pakottettiin hakemaan vähintään viiteen opiskelupaikkaan karenssin uhalla. Juu, siihen aikaan se oli vielä viiteen, nykyään ovat tainneet hieman keventää sitä, olisiko kolmeen paikkaan? No, se oli pitkä juttu ja mun ihmeekseni ne vielä julkaisivat sen ja oikeen kuvankin olivat liittäneet värittämään mun kiukkuista purkaustani. Ja ihmeekseni sain vielä poikkeuksellisesti(?) esiintyä nimimerkillä. Yleensä kai toivovat että kirjoitettaisiin omalla nimellä. Sanaakaan eivät olleet edes sensuroineet siitä, mikä kertonee siitä että olen joskus osannut ilmaista itseäni ehkä jopa melkeen asiallisesti, heh. Mutta mähän en silloin vittuillessakaan hakenut kuin kahteen tai kolmeen paikkaan, ei ollut muita paikkoja joihin olisin halunnut. Vai hainkohan mä silloin lukion jälkeen yhtään mihinkään koska pidin välivuoden...hmn. No kuitenkin lopputulos oli se että lukiosta päässeenä 18 vuotiaana tyttösenä mulla oli taskussa paperi, joka ilmoitti mun saaneen karenssin, joka kestää siihen asti kunnes saan itselleni ammatin tai siihen asti kunnes täytän 25 vuotta. Ja jos joku ei nyt tiedä mikä tämä karenssi on niin suosittelen googlettamaan kaikilla mahdollisilla tavoilla. No mun karenssi sitten purkautui kun pääsin opiskelemaan...ja jopa valmistuin vuonna 2003 (niin, 24-veenä eli alle kaksvitosena ;)). Tiesittekö muuten että sillä perusteella kun en ollut hakenut riittävän moneen kouluun leikkasivat mun toimeentulotukeani jossakin vaiheessa kun elin pelkällä toimeentulotuella. Mutta se virkailija oli "reilu" ja sanoi että "kun sä nyt kuitenkin olet hakenut kolmeen paikkaan ja edes yrittänyt päästä johonkin, niin leikataan nyt vaan tämän vähimmäisleikkausmäärän verran tätä sun tukeasi"! Vittu mitä natsimeininkiä mä sanon. On tää oikeen pikku lampaiden valtio, perkele...

Oikeestaan mun piti vaan sanoa kun tuli tuosta Turun sanomista mieleen että mä tilasin taas turkkarin viideksi viikoksi kun rahatilanne näyttää tasantuneen (joo, en tuudittautuisi siihenkään) hetkellisesti. Mutta eipä ole lehteä näkynyt, perkele. Tästä päivästä lähtien laitoin toivomuksen että voisivat alkaa sitä toimittaa. Ihan kiva meinaan olisi seurata mitä maailmalla tapahtuu noin turkulaisenkin lehdistön näkövinkkelistä katsottuna. Toisaalta masentavaa aina vaan lukea mitä kamalaa maailmalla on tapahtunut. Missä ovat hyvät uutiset? Nyt joku voisi sanoa että ei pidä sulkea silmiä mutta jos sen muutenkin tietää että maailmassa kaikki asiat menee noin suunnilleen persiilleen tätä nykyä niin onko sitä vielä kieriskeltävä lisää siinä tietoisuudessa, kun mihinkään et kuitenkaan pysty vaikuttamaan kun tosiasia on se että olet vaan työtön nollaihminen. Ja työttömiäkin tarvitaan. Arvatkaa mihin. No siihen että työssäkäyvät ja muut hyvät ihmiset saavat verrata itseään meihin ja tuntea ylemmyyttä. Sitten hekin voivat hetken aikaa kokea elämänsä olevan paremmin kuin jollakin muulla. Okei, yleistystä ja kärjistystä mutta mietipä asiaa täältä näkövinkkelistä ellet ole itse ollut samassa tilanteessa. Ja lopuksi, tää nykyinen maan johto on ihan...sieltä. Ja pressa suljetaan tuosta lausunnosta ulos, Tarja on ihan hyvä mamma.

Eilen käytiin meidän vuokranantajan toimistolla tekemässä autopaikansiirto. Sitten se toimistotäti kysyi että onko tämän kuun vuokra maksettu vai laitetaanko se autopaikka tulemaan uudella hinnalla vasta ensi kuusta. Mä väänsin samalla allekirjoitusta paperiin ja leikin kuuromykkää ja ukkeli sitten selvitti että ei ole maksettu. Vaikka tämä asunto on ihan pirun kallis kahdelle köyhälle, niin se hyvä puoli täällä asumisessa on se, että vuokranmaksupäivät ei ole niin pilkulleen tarkkoja. Tai siis ei ole nöpönuukaa ellet maksa juuri eräpäivänä, sitten tulee vaan korkolasku jossakin vaiheessa viivästyneeltä ajalta. Meinaan kyllä mä ainakin tähän asti olen valinnut ruokailun laskujen maksun sijaan jos valita on pitänyt. Trekkuja vaan vuokranantajalle, että halvempaa kämppää, kiitos.

Ostin eilen myös ystävänpäiväkortteja. Tiimarissa oli sellainen tarjous että kymmenen korttia sai kahdella eurolla, muuten olisivat olleet euron kappale. No mä aattelin ettei ole mitään järkeä ottaa sitten yhtään vähempää kuin kymmenen... Kassalla se tyttö kysyi että otanko myös merkkejä, ne olisivat viiden kappaleen liuskassa. Mä sitten vastasin pimulle että otetaan viisi, mä voin sitten vaikka leikkiä että mulla on oikeesti niin monta ystävää. No siihen se sanavalmis sanoi että ne on ikimerkkejä että käyvät sitten vaikka myöhemminkin :D Mun teki melkeen mieli itkeä ellen olisi nauranut. Katotaan nyt kenelle täältä korttia lähtee. Kummipojille pitää ainakin laittaa. Niin, mulla on kaksi kummipoikaa, toista vaan näen melko harvoin. Tietysti olisin voinut askarrella kortit itsekin mutta se on joku muu meidän suvussa joka on parempi siinä niin jätetään korttihommat hänelle.

Sitten jatkoin eilen lopulta piirtämistä (kun piti jo toissa päivänä jatkaa). Aika tyytyväinen olin tulokseen jopa, jos nyt näin Suomessa on koskaan lupa ääneen itseään kehuakaan. Mutta en taida vieläkään kertoa mitä piirrän, olkoon se salaisuus. Mä oon niin mystisellä tuulella tänään :) Mutta se on heippa nyt, pitäkää peukkuja mun huomiseen haastatteluun että saisin sanan suustani eikä pää tyhjenisi ihan kokonaan.

<3 Hepoliini