Nyt se sitten tuli. Se kirje sieltä työkkäristä. Se kirje työkkäristä jossa lukee: "Teidät on hyväksytty hakemaanne koultukseen"! Eli ensi maanantaista lähtien aina toukokuun loppuun asti mä olen sitten kurssilla. Enkä siis TYÖTÖN. Eli parempi ihminen, ahhahaha... Hakijoita oli ollut 74 ja valittuja maaginen luku 15. Kai sitä voi olla tyytyväinen että jonnekin kelpaa vielä.

Pitää varmaan käydä postissa tänään. Se olisi taas se aika kuusta kun pitää lähettää liittoon raha-anomus. Sekin hyvä puoli siinä kurssissa on että saan liiton rahan plus 8 euroa per päivä. Kyllä se lähestulkoon huonosta palkasta menee. No ei sentään, ei mene. Mutta postissa pitää käydä laittamassa myös niitä ystävänpäiväkortteja, kunhan vaan onnistun kaivamaan (taas) saajien (joita ei ole monta) osoitteet jostakin. Vai pitäisköhän kirjoittaa kuoreen vain nimi ja kaupunki ja testata meneekö perille ;)

Vitsit nyt on sellainen olo että tästä elämästä voisi taas saada ihan kunnollisen (toisaalta ei pidä tuudittautua siihen ajatukseen välttämättä..). Mutta mä en enää hötkyile (kuten Savossa sanotaan) vaan elän vain päivän kerrallaan. Olen todennut että se sopii mun sielun elämälle just parhaiten. Juuri nyt.

Hyvää päivänjatkoa, mä menen venyttämään koneen edessä jumittunutta niskaani.

Se on moro, sanos tamperelainen.

P.S. Olen huomannut että olen kehitellyt typerässä päässäni aivan liian monta erinimistä kirjoituskategoriaa. No, ehkä niille kaikille on vielä tilausta tulevaisuudessa, kuka tietää.