No hei!

Nyt kun meillä on jo pari kolme kuukautta ollut tässä tuo ukkelin pihalta löytämä astianpesukone, niin pitää ihan mainita, että koneen (melko voimakasta) tasaisen rytmikästä ääntä kuunnellessa kummasti rentoutuu mieli. Sen ääni muistuttaa hieman rantaan huuhtoutuvien aaltojen ääntä, ja mua ainakin sellainen kohina rauhoittaa. Liekö sitten sen takia että sitä on koko pienen elämänsä asunut ja viettänyt aikaa erinäisten suurien vesien äärellä, niin kuin Meren (isolla, onhan meri iso), Kallaveden ja Oulujärven maisemissa...

Legenda kertoo, että Oulujärven rantojen talojen asukkaita on tuo "Oulunmeri" verottanut siihen tahtiin että melkeen joka toisesta tuvasta on jonkun tuo suuri ja arvaamaton järvi niellyt. No, kyllä mäkin olen tuntenut ihmisen, joka aikoinaan sinne lähti kalaan ja sille tielleen jäi. Tai ainakin sielu jäi, ruumis kyllä löydettiin myöhemmin ja haudattiin paikalliseen kirkkomaahan. Että jos joku suunnittelee veneretkeä kuulaana kesäpäivänä Oulujärvelle, niin suosittelen pelastusliivejä ja pysyttelemään rannan tuntumassa, ainakin jos on liikkeellä pelkällä soutuveneellä... Siellä kun tuo sää saattaa vaihtua yhtä nopeasti kuin Hepoliinin mieliala.

Tuosta edellisestä tuli mieleen jotakin kautta, että näin tuossa jokin aika sitten telkkarista hieman erilaisen dokumentin. Siinä oli mitattu miten paljon keskiverto maapallon asukas suunnilleen elämänsä aikana kuluttaa erilaisia asioita. Olipa siinä jopa tutkittu montako ihmistä ihminen elämänsä aikana tuntee, jos tuntemiseksi lasketaan se että tietää jonkun nimeltä (parin edeltävän vuoden ajalta). Kuulemma niitä henkilöitä kertyy yhteensä elämän aikana noin 1700 kappaletta, en osaa sanoa onko se mun mielestä paljon vai vähän. No anyway, kiinnostava ja hieman yllättävä tieto äkkiseltään oli mun mielestä ainakin se kun siinä väitettiin, että näistä 1700:sta keskivertohenkilön tuntemasta ihmisestä kymmenen (10!) tulee lopulta kuolemaan oman käden kautta, eli tekee itsemurhan. Musta se tuntui ensin kamalan paljolta! Mutta kun aloin sitä miettimään niin... Mä täytän tänä vuonna 30 (save me, please hurry!) ja pikaisen laskutoimituksen mukaan mun tuntemista ihmisistä on jo tähän mennessä viisi (5) tehnyt itsemurhan. Osassa tapauksista on kyllä ollut hieman hämärän peitossa tuo kuolemismuoto, että onko ollut vahinko vai jotain muuta... Neljä näistä ihmisistä on ollut miehiä ja yksi on ollut nainen. Eli jos lasketaan että mä voisin elää vaikka kasikymppiseksi, niin tätä menoa mun tuntemista ihmisistä vielä 8,3 ihmistä tulee tappamaan itsensä. Keitä he voisivat olla?

Joo, menee vähän synkeäksi, heh. Oikeestaan mun piti lätistä jostakin ihan muusta mutta syystä tai toisesta päädyin noille poluille.
Olen siis taas täällä kotona. Mikäköhän mun virallinen status on tällä hetkellä, kurssietätyöläinen? Mä voisin taas sanoa pari valittua sanaa mutta suoraan sanottuna en taida viitsiä. Mutta eiköhän senkin aika tule vielä. Käytiin lauantaina moikkaamassa meidän äitiä ja isää, ja sisko tuli sinne myös poikansa kanssa. Pojan isä oli karannut viihteelle lapsuudenystäviensä kanssa. Sisko sitten kysyi miten mulla on mennyt siellä kurssilla ja mitä olen tykännyt siitä. Mä sitten sanoin että en mä oikeen tiedä mitä ajatella mistäkin kuviosta... Sisko taas siihen vastasi kysymyksellä että "..onko niin että ihan rektumista on systeemit?". No hei. Mä en sanonut niin. Sisko kysyi. *kiillottaa sädekehää* :)

Mutta onhan se niin että joku tässä hommelissa nyt tökkii. Eli taidan mennä keittämään lisää teetä, ja pohtimaan sitä että missä kohtaa tässä kuviossa se vika on. Jos en meinaan mitään muuta osaa niin pohtia kuitenkin. Ehkä.

<3 Hepoliini