Huomenta.(Päivää?)

Se on sit vissiin kesäaika taas. Ukkeli eilen valitteli (kun sen oli ollut tarkoitus nukkua pitkään), ettei saanut aamulla nukutuksi pitkään, kun heräsi puoli yhdeksältä. No tänään se ponkaisi sängystä joskus yhdeksän jälkeen (siis talviaikaa, ei meillä nousta yöllä vääntämään viisaria..) ja näytti taas siltä että olisi voinut unta saada palloon vaikka puolille päivin. Mä lohdutin sitä sanomalla, että jos ajattelee että nyt kello onkin kesäaikaa jo melkeen puoli yksitoista, niin onhan se saanut nukuttua paljon pidempään kuin eilen! En tiedä sainko myytyä ukkelille tämän ajattelumallin.

No, nousin siitä itsekkin aamukaffelle ja puhuin ukkelin ympäri käymään koiran kanssa ulkona. Lupasin vastineeksi hoitaa sen "yövuoron". Siinä vaiheessa, kun homma oli jo sovittu, katsoin ikkunasta ulos ja huomasin että siellä sataa vettä. "Sataako siellä vettä!", totesin, ja ukkeli vastasi että "nytkö sä muka sen vasta huomasit". No ihan oikeesti huomasin sen vasta silloin vaikka ukkeli luulikin että mä sen takia vaan en halunnut mennä ison vaalean kanssa räpiköimään kuran keskelle...

Kattelin siinä sitten telkkarista ohjelmaa "Discovery Atlas - Kiinan monet kasvot" (tai joku vastaava), ja mun alkoi jostakin mystisestä syystä tehdä mieli kiinalaisesti maustettua nuudelisoppaa, jota tiesin löytyvän kaapista koska eilen sittarista ostettiin pari purkkia kyseistä tavaraa maistiaiseksi kun maksoivat vaan euron yhteensä. Laittelin siinä nuudelit valmiiksi ja palasin (todennäköisesti Kiinan propagandahallituksen tuottaman) ohjelman pariin. Liekö johtunut nuudelikeiton tulisuudesta vai olisiko "taas se aika kuusta(hullut päivät)" lähestymässä, kun mun piti ihan taistelemalla taistella ettei mulla olisi noussut vedet silmiin kun ohjelmassa nuori 12vee tyttö oli kymmenen vuoden ajan harjoitellut voimistelua kuusi tuntia päivässä, ja oli karsimassa pääsystä olympiajoukkueeseen, mutta sössi osuutensa puomilla ihan totaalisesti. Ja enhän mä nyt ukkelin nähden ala minkään ohjelman takia vollottaa, vaikka hyvähän siinä oli köhiä ja niiskuttaa tulilientä vuoroin haarukalla ja lusikalla lapioidessa. Ihme keittoa, mutta hyvää se oli, joskin tosiaan aika tulista. Ja sanottakoon että se tyttö pääsi siihen olympiajoukkueeseen kuitenkin saatuaan parhaat pisteet eritasopuomeilla. Siinä vaiheessa mä itkin melkeen onnen kyyneleitä. Että kymmenen pojoa noinkin hyvin onnistuneelle propagandamateriaalille!

Siinä vaiheessa mä aloin jostakin syystä pohtia Karjalan palauttamista Suomelle. Että mitä jos Karjala palautettaisiin, niin kenelle ne maat kuuluisivat? Alkuperäisille omistajilleen, Suomen valtiolle vai kenelle? Todennäköisesti jotkut rikkaat ostaisivat sieltä kaikki herkut (kuulemma ei siellä mitään herkkua enää ole) päältä ja alkuasukkaat jäisivät nuolemaan näppejään. Täytyykin kysyä mummolta, että miltä siitä tuntuisi jos Karjala palautuisi Suomelle mutta siitä huolimatta sillä ei olisi oikeutta (ja niillä muilla sukulaisilla) palata isiensä maille, kotiseudulleen. Mutta siis hei kamoon, eihän sitä tule koskaan tapahtumaan kuitenkaan, että turha spekuloihtia asiallakaan kai. Musta olisi kuitenkin kiva käydä siellä ja nähdä, mistä puusta hepoliinin juuret oikeen on veistelty.

Jep. Ja päivä jatkuu. :)

<3 Hepoliini