Huomenats!

Hjuuston, wii hääv ö hjuuutsch proplem!! Mä saan kohta trauman. Millä mä nyt taas piirrän? Olen kolmekymmentä päivää nauttinut Photoshopin kokeiluversiosta ja nyt se on loppu. Olikin ihan liian hyvä että olisi voinutkaan kuvitella sitä käyttävänsä yhtään pidempään. Ei ole köyhällä helppoa, sano mun sanoneen; trialista trialiin sitä vaan juostaan. Nyt mulla on jo valmiiksi ladattuna - itse asiassa hommasin sen jo jokin aika sitten - se Gimp, mutta en ainakaan vielä osaa käyttää sitä kovin hyvin. Jos joku tietää, onko siinä Gimpissä sellainen toiminto että saman tien näkee kuvassa tehdyt muutokset niin voisitko kertoa(en ole keksinyt ainakaan miten se tehdään). Muuten se tuntuisi aika pöllöltä tehdä jotakin kuvaa ja summanmutikassa iskeä siihen jotakin efektejä ja sitten painaa ok, ja odottaa minkälainen ylläri sieltä sillä kertaa tulee(?). "Ai, tästä tulikin vihreä vaikka odotin punaista...".

Katselin tuossa taas vaihteeksi aamutelkkaria ja vielä ne jaksaa niistä Kanervan tekstiviesteistä repiä huumoria. Joku voisi ajatella jotakin muuta Kanervan eilisestä poisjäännistä siitä paneelista Virossa, mutta mun henkilökohtainen (tottakai hepoliinillakin pitää olla henkilökohtainen mielipide Kanervan tekstiviesteistä..) mielipide on, että on ihan ymmärrettävää että henkisesti voi olla aika lopussa kun joutuu moisen noitavainon kohteeksi. Mun mielestä saisi jo antaa asian olla, tai todellakin hoitaa sen päätökseen, jos siinä jonkun mielestä jotakin epäselvää vielä on. Kanerva on vaan jäävuoren huippu, tuskin meillä muutenkaan eduskunnassa mitään pyhimyksiä vaeltaa. Ja mitä tulee siihen että niitä viestejä julkaistaan jossakin juorulehdessä; mulla ei ainakaan menisi jakeluun/oikeustajuun, jos mun omia viestejäni julkaistaisiin jonkin lehden sivuilla vastoin mun tahtoani. Tietysti jos osapuolet ovat antaneet suostumuksensa niin on ihan eri asia. Piste. Ai niin, pitääkin muistaa poistaa parvekelaatikoista talviset kanervat mahdollisimman pian. Eikun siis, sen takia tästä aiheesta jauhoin, kun mun piti vaan sanoa että se Timo Airaksinen siinä ohjelmassa käytti niistä julkaistavaista viesteistä ilmaisua, että se asia tavallaan "huipentuu jonkinlaiseen tiedotusorgasmiin". Siinä sain päivän ekat makeet naurut.

Sitten mulla kävi mielessä, kun tuolla SusuPetaalin yhden tekstin (pohjantekijän linkki sivulla) kommenttiboksissa vilahteli myös legendaarinen sana "huora". Mainitsin siellä myös, että rakas siskoni kerran aikoinaan totesi mulle(kun olin varhaisteini) kaunistautuessani kaupungillelähtöä varten eteisen peilin edessä, että näytän ihan huoralta. Sen takia kuulemma kun mulla oli niin paljon meikkiä, kai... Mun mielestä kellään ei ole oikeutta minkäänlaisen meikkaamis- tai pukeutumistavan takia haukkua toista huoraksi, saatika leimata jonkun moraalia sen perusteella miltä naamari ja kroppa näyttävät. Itsekin sain aikoinaan siitä pienen opetuksen, kun pikkutyttösenä (varmaan jeesustelija-akkain moraalisaarnat olivat syöpyneet nuoren hepoliinin mieleen siinä vaiheessa...) erehdyin (!) kerran televisiota katsellessa sanomaan siellä esiityneestä Kata Kärkkäisestä "huora". Meidän isä veti ihan hirveät pultit tokaisustani, ja piti mulle pitkän luennon huora-sanan oikeammasta käyttötarkoituksesta. Jos en sitä ennen sanan merkitystä tiennyt, niin sitten tiesin.

Mä oon tässä muuten jo muutaman viikon odotellut milloinka posti toisi ilmoituksen että mun "Hippie-jeansit"(no ne oli tilausvahvistuksessa määritelty sillä tavalla uudestaan..) ovat saapuneet noudettaviksi. Kyllästyin meinaan koluamaan kauppoja siinä toivossa että löytäisin tarpeeksi pitkälahkeiset housut ilman että tarviis ottaa mitään tyyliin neljää numeroa suurempia farkkuja vaan sen takia ettei lahkeesta jää uupumaan kymmenen senttiä. Voin meinaan sanoa että ei se ole helppoa pitkäraajaisellakaan, ellei se ole helppoa lyhytraajaisellakaan. Minkä mä sille voin että mulla on metrin pituiset jalat (no hieman liioittelua - mutta vain hieman). Ja sitten mä nyt tähän sanon vielä mitä mä olen aina halunnut sanoa: Painorasismi. Siis jos ei ole helppoa olla ns. lihava, niin ei se ole helppoa olla hoikka tai normaalipainoinenkaan. Kun tuntuu että siellä kansan syvissä akkariveissä elää piilevä katkeruus luonnostaan hoikkaa väkeä kohtaan, ja sitten joidenkin pitää joka välissä itkeä miten "aina vaan hoikkia naisia pidetään kauniina, ja ihanina, ja naisellisina, ja että miksi vaan näitä lautoja(painorasisti!) rakastetaan miesten toimesta, ja plaaplaaplaa". Että ei niinku mikään saatana kelpaa, olet sitten laiha, normaali tai vähän pyöreämpi; aina joku saa sitä jonkun trauman! Ja vaikka olisit näitä kaikkia, niin siltikään niitä katkeria paskoja ei voi miellyttää.

Nyt mä menen hörppäämään rauhoittavaa teetä ja sitten alan pohtia tätä kuvankäsittelyllistä propleemia. Se on moro.

<3 Hepoliini