Hai!

J
os joku kommentoija nyt jäi ilman vastakommenttia niin se johtuu siitä että ensin hallintasivu näytti "3 uutta kommenttia" ja sitten kun olin katsonut vasta yhden niin jäjellä olikin vain "1 uusi kommentti". 3-1=1? No nyt mä en siis tiedä että missä se mahdollinen kommentti on ollut... eikä tää ollut mun mielestä eka kerta kun kävi noin. Pitäisiköhän itkeä asiasta ylläpidon uuteen tiedotusblokiin.

Eilen, kuten niin monena muunakin päivänä tässä kurjassa elämässä, jossa on pakko käydä kaupassa (no ylläri tuon jälkeen mitä aion sanoa), kävimme ukkelin kanssa kaupassa. Sittarissa vielä tarkemmin sanottuna. Jälleen voimme huomata miten satunnaiset tapahtumat voivat joko johtaa johonkin tai sitten eivät. Ukkeli ehdotti että syötäisiin makkaraa ja ranskiksia, joista kummatkaan eivät kuulu mihinkään lempiruokavalioon mutta koska kello oli jo melkeen puoli kahdeksan illalla niin ehdotus kuulosti jopa hyvältä. Siksi ettei siihen aikaan jaksa mitään kokkaamaan alkaa enää. No mä totesin siinä ketsuppihyllyllä että pitäisköhän sitten hakea kurkkusalaattia ja läksin hakemaan jättäen ukkelin pohtimaan kumpi on parempaa merkkiketsuppia, Felix vaiko Heinz. No mun mielestä nykyään Heinz... Felix on liian makeaa. Vaikka nythän siitä on tullut joku vähäsokerinen vaihtoehto markkinoille (mulle ei makseta tästä)... No anyway, matkasin siinä kurkkusalaattipurkki ja pari ananastölkkiä sylissäni takaisin lähtöpisteeseen ja päätin hetken mielijohteesta oikaista karkkihyllyn vierestä. Ja siellä ne oli, mun ensimmäinen poikakaverini ja joku ihan yhtä mustatukkainen naishenkilö. Hehän olivat kuin kaksi marjaa... Sen tytön selän takaa mun eksäni katsoi muhun päin ja mä voisin melkeen vaikka vannoa että joko se ei tunnistanut mua tai sitten se leikki ettei tunnistanut. Kuitenkin sen seurauksena se tyttö (nainen), joka oli selin muhun päin, kääntyi katsomaan että mitä se katsoi... Täytyy kyllä sanoa että pulssi nousi hetkellisesti varmaan kaksinkertaiseksi. Mä oon meinaan viimeeksi nähnyt eksän vilaukselta monta vuotta sitten ellei laske sitä kun se viime syksynä polki sen punatukkaisen tytön kanssa polkupyörillä kun ajoimme ukkelin kanssa autolla ohi. Joko se oli se sama nainen, jolloin tää nainen vaihtaa tukan väriä tiuhaan (veikkaan että seuraava väri on blondi...köh) tai sitten eksä vaihtaa naista tukan värin mukaan tiuhaan.

Jollakin tavalla se oli aika ahdistava kokemus. Se sai mut miettimään uudestaan sitä mun ja eksän (ihan kamalan raskasta) eroprosessia. Ja sitä tapaa, jolla mä lähdin lätkimään silloin. Tai en lähtenyt lätkimään vaan laitoin eksän lätkimään toiseen kaupunkiin, jos nyt kukaan voi toista pakottaa sellaiseen... Varmaan eksä oli oikeessa siinä kun aikoinaan haukkui mua välillä "ihan lapseksi", enhän mä mikään vanha ollut meinaan. Jos nyt olisin samassa tilanteessa kuin silloin aikoinaan niin varmasti osaisin tehdä tai ainakin yrittäisin tehdä monta asiaa paremmin ja fiksummin. Mä olin suoraan sanottuna aikamoinen kusipää eksälle. Että ei ihme ellei se halua tunnistaakaan mua mutta siltikin se aikoinaan tuntui aika pahalta jos vaikka satuit samaan baariin ja ihminen, jonka kanssa kuitenkin vietit 6-7 vuotta oli niin kuin ei olisi koskaan nähnytkään. Niin, mä olen aloittanut tuon seurustelun aika nuorena vakavasti. Varmaan siinä on yksi syy miksi mun ja eksän juttu ei sitten kestänytkään. No, eilen illalla, ensimmäisen kerran moneen vuoteen mietin että miten sillä mahtaa mennä. Ainakaan en usko että se siellä Oulussa asuisi... Mun tekisi mieli soittaa sille ja pyytää anteeksi (koska en sitä koskaan ole tehnyt) nyt vieläkin. Mutta tuskin sitä teen, en halua aiheuttaa mitään draamaa. Mistä sen tietää miten mustasukkainen sen mustatukkainen nainen on. Ne onkin enemmän sävy sävyyn, meissä oli silloin joskus enemmään kontrastia... Pessi ja Illuusia, totesi mun yksi kaveri meistä kerran kun Ruisrokkiin kolmistaan käveltiin. Ehkä oltiin ehkä ei, se on kuitenkin menneisyyttä jo. :)

Liekö ollut edellisen seurausta kun unissakin palasin ajassa taakse päin. Näin meinaan unta että opiskelin vielä ja opinnot olivat viittä vaille valmiita. Kunnes tajusin etten ehtisi tehdä lopputyötä ajoissa päivämäärään mennessä. Unessa sitten anoin lisäaikaa tehdä kesällä koulun tiloissa lopputyötäni, ja ihmeekseni sain siihen luvan vanhalta opettajalta. Myös ammatinvalintapsykologini vilahti siinä unessa. Koulun tilat olivat ihan erinäköiset kuin opiskeluaikoina ja siellä olevat oppilaat vieraita. Jouduin kyselemään että mistä löytää mitäkin ja mulle tuli sellainen olo että "tältäkö tuntui niistä, jotka joutuivat tulemaan kouluun pari vuotta myöhässä valmistamaan lopputyötä ja kukaan ei tiennyt keitä he olivat". Ahdistava uni. Joku hullu mustatukkainen heilutteli siinä lopuksi vielä viikatetta pään ympäri sellaisessa kaaressa että sai pelätä pään menetystä.

Jees. Voisin kirjoitella vaikka mitä putkeen mutta sitten tää vaan venyisi ja venyisi. Ja kai mulla on jotain tekemistäkin. Mä oon meinaan kotona "etätehtävissä" (enkä tiedä että milloin on taas tapaamisia?!)... Ja mä kun luulin että kurssin kautta saisi vähän sosiaalistakin toimintaa. Pitäisiköhän kohdata tosiasiat, kävellä johonkin ihmiskauppafirmaan ja kerjätä jotain töitä, ihan mitä vaan, nyt ja heti. Ei tästä mun "käsityöurastani" kuitenkaan mitään tule koskaan tulemaan. T: realisti.

Bai!