Nonni.

Siinä se nyt nähtiin, enhän mä osaa edes juoda enää. Ei ole meinaan edes kunnon krapulaa mutta tuskin kukaan koskaan alle sikspäkistä on mitään krapulaa itelleen kehittänytkään. Suussa vaan maistuu kakka sen tupakan takia, ei muuta.

Tulipa sitten raapusteltua eilen tänne pari valittua sanaa. Muuten seison kyllä sanojeni takana ainakin noin ajatusmaailmaltaan ja sen hetkiseltä tilaltaan mutta viimeinen pätkä meni ehkä jo vähän överiksi teineilyksi. Siinä se nähdään. Ei pitäisi juoda olutta - vaan jotain muuta, kuten viiniä, viskiä tai tequilaa, joista sentään saa positiivisen humalan aikaseks. Ja sitä paitsi olut maistuu ihan paskalle melkeen aina.

Taidan jättää nuo juomiset ja polttamiset ihan muille ihmisille taas vähäksi aikaa. Ei mua varsinaisesti kiinnosta ryyppääminen suomalaiskansallisena viikonloppuvelvollisuutena. Hauskaa voi (tai voisi, jos osaisi) pitää muutenkin. Ja muuten ainakin muistaa että onko ollut hauskaa vai ei. Ryyppäilyn jälkeen pää tuntuu vaan entistä tyhmemmältä päivätolkulla. Palaan siis maitoon, hattu nöyrästi kourassa. Heh.

Sitä paitsi "krapulapäivänä" (tai juomista seuraavana päivänä ilman krapulaa) tuppaa vastaantulevien ihmisten naamataulut vituttamahan. Ja se ei oikeen sovi yksiin mun "siedä muita ihmisiä"-missioni kanssa. Nytkin kun koiran kanssa kävin aamupyörähdyksellä niin joku nainen tuli pienen koiran kanssa vastaan. Aa sitten sosiaalisena koirana hieman innokkaasti syöpsähti pikkukoiran luokse (koska akka päästi piskinsä liian lähelle), jolloin pikkukoira alkoi kiljua kuin syötävä vaikka Aa ei koskenut kuonon päälläkään siihen otukseen. Koiran omistaja näytti kauhistuneelta, en kyllä ymmärrä miksi. Varmaan luuli että Aa yritti syödä mamman pikku "Cinderellan". Mä sitten siltä naiselta kysyin ihan ystävällisesti että pelkääkö sen koira kenties suuria koiria, johon naikkonen vastasi että "ei ainakaan tähän asti ole pelännyt" ja vielä närkästyneellä äänellä. Mulla kierähti vitutuspyörä pari kierrosta päässä enkä keksinyt siihen oikeen yhtään mitään sanottavaa. Tuli vaan jälkikäteen sellanen olo että olisi voinut toivottaa sen akan suksimaan...

Jeps. Kuhan tässä lämpimikseni kirjottelin. Taidan mennä syömään jotain ja juomaan maitoa. Maito on ehkä paras nesteparantaja normaaliolotilaan, kuten kiinteän ravinnon puolelta on silputtu suolakurkku (ei mitään purkkipaskoja) lisättynä kermaviiliin. Sitä ei vaan nyt valitettavasti ole saatavilla. Sitten mietin taas että heittäiskö koko paskan salasanan taakse. Tuli vaan sellainen olo. Mutta varmaan se taas jää vaan ajatuksen tasolle.

Hei.