Kas huomenta!

Kävin tuossa hetki sitten vielä pohtimassa tekstiviestittelyn syvintä olemusta edellisen postauksen (ja kuinka olen vältellytkään tätä sanaa...ja miksi(siksi, ettet ole ymmärtänyt sanan merkitystä, myönnä vaan hepo!), koska se on niin yksinkertainen ja kuvaava) kommenttilaatikossa mutta tuskin kyllä onnistuin mitään syväluotaavaa analyysia saamaan aikaiseksi, ei meinaan pää tunnu taas toimivan ihan kympillä. Kiteytettynä voisin neutraalihkon epäsuorasti todeta että moneen sataan tekstiviestiin mahtuu paljon asiaa...

Pää ei varmaan toimi sen takia että eilen illalla tuli otettua muutama vaniljasiideri ja sitten kun ne (kaksi, ei kai kaksi ole muutama?) loppuivat niin siirryin verottamaan ukkelin olutvarantoja. Alkoi siinä tekemään kummasti mieli tupakkaa ja nyt täytyy taas tunnustaa että kyllähän se syöpäkääryle tuosta suupielestä lopulta löytyi - vielä monta kertaakin. No, pääsinpä maistamaan miltä maistuu tupakka, jonka kartonkinhinta oli ollut kolme euroa. Ja samalla rahalla tuskin saat Suomesta yhtä askia. Ihan tuota poltteli, aamulla vaan maistui taas paska suussa.

No. Oltiin siinä tupakilla, minä sekä ukkeli yhtäaikaa, kun ukkeli harjoitteli taas shokkiefektin luomista. Ukkeli meinasi kertoa jotakin ja aloitteli tyyliin että mitenköhän mä tämän asian kertoisin. Mä aattelin siinä vaiheessa, että nyt se sanoo mulle, että sillä on jossakin joku pikkupimatsu mitä se käy höyläämässä koulusta kotiin palatessa tai muuta vastaavaa. No sellaisesta ei ollut kyse tällä kertaa, vaan ukkeli sanoi menevänsä työhaastatteluun ensi viikolla. Kuopioon! Mä olin ihan hoomoilasena, että mitä hittoa, missä välissä tämä on tapahtunut(??). Kuulemma oli jo joskus kolme viikkoa sitten hakenut sieltä työpaikkaa ja sieltä oli kutsuttu haastatteluun. Sanoin ukkelille että meinasi sitten tällä tavalla vaan ilmoitusluontoisena asiana kertoa asiasta, että olisko mitenkään ollut mahdollista valottaa asiaa jo aiemmin(??). Ukkeli sitten tähdensi ettei mistään viime kevään kaltaisesta (arvaan kyllä miksi sanoi näin...) ollut kyse vaan mun pitäisi nyt miettiä olisiko Kuopioon muutto millään tavalla luvuissa mukana, ja jos en sinne haluaisi niin sitten ei sinne lähtisi kumpikaan. No, oli miten oli, niin mun mielestä on aika pitkälle pedattu asiaa jos ollaan jo menossa työhaastatteluun sinne asti. Kaikesta huolimatta saatoin todeta että mun hermot on ainakin hieman raudoittuneet tässä ajan myötä, etten tuostakaan jaksanut edes hermostua. Kai se niin on että se mitä ei tapa niin vahvistaa? Joku lukija, joka ei nyt tiedä mistä puhun, voisi ajatella että eihän tuosta nyt kukaan mitään pultteja vetäisikään. Mutta taustoja vasten tarkasteltuna voisin todeta että on jopa aika törkeää toimia tuolla tavalla selän takana. Onko muilla samalla tavalla, että kodinjakaja vaan ilmoitusluontoisena asiana kertoo asioita tyyliin että "kahden kuukauden päästä voitais muuttaa 500 kilometrin päähän"? Toisaalta, mäkin alan olla kurkkuani myöten täynnä tätä nykyistä elämäntapaa että ei se välttämättä olisi mikään muutos huonompaan suuntaan ainakaan. Sitä taas ei koskaan voi ennalta tietää. Ei elämässä mitään voi.

Välillä tuntuu noissa asioissa että mulla hämärtyy suhteellisuuden taju jollakin tavalla. Siis sen suhteen, että mikä on kohtuullista toimintaa, minkälaista kohtelua ihmisen pitää ottaa toisilta vastaan ja minkä verran (on jo liikaa). No, mä täysin tunnustan että en ole mikään enkeli muiden ihmisten kohtelun suhteen itsekään ollut mutta toimissani kuitenkin yritän saada mahdollisimman vähän pahaa aikaiseksi. Välillä tuntuu että siinä sitten itse (ja ehkä jopa joku muukin?) joutuu tavalla tai toisella häviämään, ymmärrätkös? Mutta eipä tämä maailma pyörikään vaan hepoliinin akselin ympäri. Kai mä pari plussapistettä saan siitä että luovun välillä jostakin sen takia että joillakin muilla olisi mahdollisimman hyvä olla? Vaikka marttyyripisteitä? ;D Kyllä mä toki itsekäskin osaan olla, joskus se jopa pukkaa päätänsä enemmän pinnalle kuin tavallisesti. Oikeestaan tämän blokin nimeksi voisikin vaihtaa "Itsekeskeisyyden ylistylaulu"? Aina vaan hepoliini sitä ja hepoliini tätä. Eilen illalla pienessä hiprakassa mietin että eikö kaikkien blokikirjoittajien/kuvittajien kannattaisi keskittyä välillä kuvaamaan oman aikansa tärkeitä asioita, omasta näkövinkkelistään, olisi sitten jälkipolvilla historiankirjoitusta ihan maan matosen näkökulmasta. Vaikka onhan täällä blokimaassa jo paljon hyviä  asiablokeja, että eiköhän me täällä tuuliviirilässä keskitytä vaan hyvällä omallatunnolla oman egon pönkittämiseen ;). Ja satunnaiset lukijat on edelleen oikeen tervetulleita vastapönkittäjäisiin! Täällä saa jokainen pönkittää niin paljon kuin haluaa ja mitä haluaa (hyvän maun rajoissa). :)

<3 Hepoliini