Howdy!

Mä täällä juon kaljaa ja poltan tupakkaa. Juu, kuulit oikein. Nyt loppu maitotyttöleikit tyyliin "mä käyn vaan koiran kanssa lenkillä ja vietän terveellistä elämää". Kattelin telkkarista (joltakin kanavalta, mikä lie ollutkin) ysärimusiikkimuistoja englanniksi ja rupes niin maan perkeleesti tekemään mieli jonkin sortin elämää(tään paskan sijaan!) että karjapullon puoleen piti kääntyä.

Huomaan, että oon tässä kovasti yrittänyt ylläpitää jonkinlaista positiivista harhakuvaa siitä että tämä elämäni olisi jotenkin hauskaa ja siedettävää. Mutta eihän erkkikään jaksa tällaista mummoelämää viettää kovin pitkään; jotain äksöniä saisi jo tulla eteen ennen kuin kuihtuu kiikkustuoliin kokonaan. Eli olutta ja tupakkaa, siinä ratkaisu. Nyt tietty pitäis kaivata sitä alkolukkoa tähän tietokoneeseen mutta eipä jaksa kaivata. Joka lauseen välissä hörppy tölkistä ja katse tiukasti näppäimistössä niin hyvin menee. Vittu, positiivisuus on perseestä, voisi joku sanoa.

Käytiin ukkelin kanssa hieman saunomassa ja keskusteltiin siinä samalla joistakin tietyistä jutuista. Tukka on nutturalla märkänä keränä ettei roisku vettä uuden hienon koneen päälle... Ukkeli siinä sitten taas alkoi pohtimaan miten se ei oikeestaan ollenkaan viihdy täällä Turkkusessa. No, eipä tuo kauheana yllärinä päässyt tulemaan mutta liekö sille jäänyt joku trauma viime vuoden tapahtumista(?), niin oikeen varta vasten tähdensi ettei mistään samasta ole nyt kyse kuin silloin. Varmaan pelkää että taas juoksen jonnekin muualle...siis että hän näkisi asian sillä tavalla. Mä kyllä sanoin sille etten ole sitä ihmistyyppiä, joka vaan pettämisen ilosta pettäisi jotakin. Ne on muut asiat jotka painaa vaa'assa... Hyvin selväksi tuli kuitenkin ettei se taida kauheasti luottaa muhun kuitenkaan ja ehkä tunne voi jopa olla molemminpuolinen. Pohjosempaan siis tekee miehen mieli, näin naistenpäivän kunniaksi.

Mullakaan mitään pohjoista kohtaan ole negatiivista mutta siellä asuneena tiedän että on kovin kiva kuitenkin asua niiden muiden läheisten ihmisten lähellä. *hörppäys tölkistä*. En mä tiedä. Mulla oli tuossa aiemmin kovin selvät sävelet että mitä tänne kirjoittaisin mutta nyt en enää osaa sanoa. Ukkeli vaan vois jo päättää että lähteäkö vai jäädä. Niinku ihan muun muassa. Ihan reiluuden merkeissä ja viime vuoden kidutuksiin viitaten. Mä kuitenkin päätin jäädä tänne hillumaan. Tai jotain, "päätin ja päätin", vittu, helppoahan se on näin jälkikäteen sanoa, kun ei kuitenkaan ole niin kauhean kauan aikaa siitä kun kovasti koitin keräillä hepoliinin palasia kasaan ilman että ketään (asianosaista, tai asiaan nokkansa työntäneitä) sanan varsinaisessa merkityksessä kiinnosti mitä MÄ olen joutunut käymään läpi. "Hyviä" neuvoja vaan sateli joka puolelta, mutta vastuunkantajia ei niinkään. Kai se on niin että helppo se on neuvoa muita muiden asioissa jos ei tarvii ite sitä elää?

Perkele, ennoo katkera, en yhtään.

Mä meen nyt juomaan lisää ja olkoon sitten krapula tai ei niin kai sitä saa vielä ainakin juoda kun on nuori, villi ja "vapaa". Niin, kuulit oikein. Nuori, villi, vapaa, ja yksinäinen, "kiikkustuolissa kissa sylissä". Perkele! Sama kai se missä aikaansa viettää.

Hepoliini. Not a maitotyttö!