Huomenta!

Mä olen tainnut vihdoin keksiä krapulattoman juomisen salaisen reseptin! Voin sen teille kuitenkin paljastaa: ainakin siihen kuuluu 1-2 lonkeroa, yksi siideri (maku vapaa), kaksi olutta ja pari lasia viiniä. Siihen päälle suositellaan vielä nautittavaksi jättilihapiirakka (nyt kaikenmaailman pervot siellä; kyseessä siis ihan oikea lihapiirakka...) kahdella nakilla, pepperonilla ja perunasalaatilla, joka huuhdotaan alas vähintään kolmella desilitralla rasvatonta maitoa. Sitten mennään nukkumaan ja aamulla herätään raikkaana ja virkeänä nauttimaan kahvi, joko mustana tai sitten, kuten hepoliini, maidolla ja ehkä sokerilla (vähän lipsunut se kahvisokerilakko...). Siinä on salaisen krapulattoman juomisen resepti!

Piti meinaan vähän ottaa taas eilen, minkä sitä alkoholistigeeninen ihminen luonnolleen mahtaa, kun maistuu niin silloin se maistuu. Nääs, meillä oli eilen se kurssitapaaminen, tarkemminsanottuna "välipalaute", joka siis annetaan internetin kautta käsittääkseni työvoimatoimistoon nimettömänä. No, meidän vääräleukainen ja mukava kurssiohjaajamme totesi mulle että "hepoliinikin voi sinne sitten kertoa omin sanoin että miten perseestä kurssi on, hehheh". Mä olin että "hehheh, kyllähän mä saatan sata kertaa päivässä sanoa että se ja se on perseestä mutta en mä tuollaisiin virallisiin juttuihin sitä niin sanoisi". Siihen kurssiohjaaja sanoi jotain tyyliin että "sanoisit sen vaan eri sanoilla". Mä sanoin että "niin". Ja sanotaan nyt että se oli sellaista leikkimielistä pikku sananvaihtoa ja lopuksi totesin mielestäni riittävän selkeästi että ei mulla ole mitään aikeita haukkua kurssia pystyyn. Annoin ihan asiallisen ja hyvän palautteen, ei mulla ole kurssipaikasta sinänsä mitään pahaa sanottavanakaan. Sitä mä vaan jäin miettimään että käytänkö mä todella niin paljon ilmaisua "perseestä" että kurssiohjaajakin jo ajattelin sen sopivan melkeen mun uudeksi keskimmäiseksi nimekseni?

No mutta siis, kurssipaikka oli järjestänyt meille kaikille siihen loppukevennykseksi hieman tarjoilua; olutta, siideriä ja viiniä sekä pikkupurtavaa! Aika yllättävä veto mutta positiivinen. Itsekin siinä jonkin aikaa nautiskelin antimista kunnes totesin että oma elämä kutsuu toisaalla ja piti lähteä (lue: kauppaan ukkelin kanssa...). Ajattelin että parasta on etten jää sinne siihen asti että hepoliini alkaisi humaltua, ja että paras olisi jatkaa humaltumista kotioloissa. Käytiin kaupan kautta Alkossa hakemassa mulle oma perjantaiviinipullo. Ukkeli oli ihan ihmeissään kun mä kerroin että meillä oli sitä tarjoilua siellä. Ja illalla vielä mun Kuopion ekstyökaveri-ystävä soitti kysyäkseen että onko ukkeli saanut sen työpaikan ja sille myös kerroin että meille oli järjestetty sellainen kiva pikku perjantai-iltapäivän kurssikevennys, niin se oli ihan että hänkin haluaa tuollaiselle kurssille, jossa oleminen on suht vapaata ja vielä drinksuja tarjoillaan. Mä sitten lupasin käydä vielä ainakin tusinan verran erilaisia kursseja ihan vaan sen takia, jotta voin suositella hänelle niistä sisällöltään parhaita.

Ukkelin kanssa sitten napotettiin täällä kotosalla. (Ukkeli juuri äsken sanoi että pitäisiköhän sen taas välillä lukea mun lokia että tietää missä mennään ja mä sanoin että ei kannata, ei siellä mitään ihmeellistä ole :D). Ukkeli siinä hieman avautui, että on miettinyt asioita paljon viime aikoina, stressiäkin on ollut. Sitä kuulemma oli pohtinut myös(!) paljon, että ellei "se viimekesäinen" olisi/olisi ollut varattu, niin olisinko mä lähtenyt sen matkaan sen sijaan että jatkoin ukkelin kanssa elämistä. Sitten se kysyi multa (mun oman vakiokysymykseni, perhana!), että miksi mä olen sen kanssa, johon mä esitin vastakysymyksen. Sitten se sanoi että jos mulla on yhtään epäilyksiä mun tunteista sitä kohtaan niin sanoisin sen, ettei tarvitsisi turhaan vatvoa sitä muuttoasiaakaan. No, sitten lopuksi se pyysi mua muuten listaamaan plussat ja miinukset Turusta ja Kuopiosta. Mä keksin Kuopiosta plussaksi ukkelin mahdollisen uuden työpaikan ja miinukseksi, kotvasen juteltuamme, Kuopion bussien lippujen hinnat. Eli plus-miinus-nolla!

Että sellaasta täällä eilen ja silleen. Mä juon tässä kahvia, koirankin kanssa kävin jo ulkona. Aurinko paistaa mutta kylmä tuuli vei siitä vähän sädevoimaa. Jep. Ai niin. Katselin aamulla ohjelmaa "Kirppis", jossa joku nainen (hitto kun en muista nyt sen nimeä!) esitteli kasseja, joita se valmistaa vanhoista kirjoista. Ja mä voisin vaikka vannoa että olen käynyt sen (tai jonkun muun?) blokissa jossakin välissä, mutta nyt en muista että mikä se bloki oikeen oli. Mä tykkäsin ihan hirveesti niistä sen tuotteista, mutta tuntui että sillä Kirppiksen toimitajalla oli pieni piilevä asenneongelma niitä veskoja kohtaan. Tosin se taisi onnistua peittelemään sen asennevammansa aika hyvin. Tai sitten mä vaan kuvittelen, eikä sillä ollutkaan mitään ongelmaa sen kanssa, että tää leidi oli keksinyt niin kivan idean kierrättää kirjoja. Joku sitä tätiä tuntui kuitenkin nyppivän. Se kassinvääntäjä vaikutti muuten oikein miellyttävältä persoonalta; sellaiselta, jonka kanssa voisi joskus käydä oluella. Minä olisin hiljaa ja kassinvääntäjä puhuisi. Niin sen täytyisi mennä. Siis että mä vaan kuuntelisin ja ihmettelisin. Ihan vaan siksi, että yleensä kun avaan suuni niin  puolet asioista käsitetään kuitenkin väärin, tai ei ollenkaan. Kippis! ;)

<3 Hepoliini

P.S. Jostakin putkahti mieleen vaan suositella kaikille vaihtelunnälkäisille vaatefriikeille ja muillekin tätä. :)