Huomenta!

Aloitetaanpas siitä, kun kerroin eilen nähneeni suden yöllä lähipellolla (vai kerroinko, ehkä näin vain unta?). Se oli siis hepoliinin erittäin huono aprillipila, koska kukaan (nyyh) ei edes noteerannut sitä. Tai sitten tälläkin seudulla susi on tullut jo niin normaaliksi ilmiöksi laiduntaessaan kerrostaloin välisillä peltoaukioilla, että kukaan ei pitänyt sitä millään tavalla arveluttavana havaintona? Tai sitten siinä on tietysti vielä se (epätodennäköinen;)) vaihtoehto että mun pilani oli niin läpinäkyvä, ettei valveutunut arvon lukija edes pitänyt tarpeellisena mennä halpaan. (Muhun kyllä joka kerta uppoaa se "Katso, meillä on hirvi takapihalla!"- huijaus), No jos luontohavainnoista puhutaan, niin eilen näin oikeasti kevään ensimmäisen kiurun (ja kuulin)(kuu kiurusta kesään), yhden muurahaisen ja kasapäin lisää leskenlehtiä. Ja aivan äsken oli kärpänen ikkunan välissä. Mulla oli muuten lapsena lemmikkikärpänen, sen nimi oli Veera.

Ja jatketaan taas itsensä ylistämisellä: Mä olen ollut tänään jo todella puuhakas. En tosin ole vielä suorittanut ukkelin mulle antamaa (WTF??) ns. päivätehtävää, joka tänään on siivoaminen - eilen se oli kissanhiekkalaatikon puhdistaminen - vaan olen tehnyt jotain muuta paljon hyödyllisempää. Joo, mä kuulin! Nyt siellä joku hihkaisi että "nyt se varmaan kertoo että se on käynyt jo koiran kanssa aamulenkillä...", mutta ei. Tai siis kyllä olen käynytkin, en vaan sitä pidä minään merkittävänä saavutuksena. Soitin meinaan meidän isännöitsijälle, että miten pitää toimia, kun rakas kissamme (jota myös hylkeeksi nykyään kutsutaan sen puikulamaisuuden takia..) on käyttänyt osaa meidän makkarin tapeteista vitutuksenpurkuväylänä kynsilleen, eikä mua huvittaisi moisen karvakollin takia menettää viittä sataa euroa takuuvuokraa (kun uuteen kämppääkin tarvii rahaa). Tarjouduin myös itse tapetoimaan koko paskan. No. Se isännöitsijä kysyi että onko täällä jotakin muuta paikattavaa ja mä kerroin että jotakin pientä rappauksen karinaa joissakin huoneen kulmissa löytyy. Sitten se sanoi, että ellei ole muuta, niin ei meidän tarvitse alkaa tapetoimaan itse sitä makkaria, hänen työmiehensä kuulemma laittavat sen ammattimiehinä nopeasti. Ja se sanoi vieläpä, että se voi olla etu(!)heidän kannaltaan, ettei tapetointikokematon asukas ala tapiseeraamaan omin päin... Vissiin mä en puhelimessa oikeen vakuuttanut sitä mun tapetointikokemuksellani. Mulla ei varmaan sitten ole tapetoijan ääntä. Enkä mä edes kerennyt sanomaan sille tapetoineeni edellisen asunnon makkarista toisen seinän! Toinen seinä jäi tapetoimatta kun äkillinen innostus hiipui yllättäen...heh. Mutta hieno siitä tuli vaikka itse sanonkin. :)

Sen jälkeen mä soitin oppisopimustoimistoon ja kyselin hieman niistä kuvioista. Kyllä, mä päätin että jotakin pitää nyt kehittää ja oppisopimus olisi aivan oiva tapa saada uusi rahakas ammatti, tai siis sellainen, jossa voi joskus tehdäkin niitä töitä, ja mikä tärkeintä: saada palkkaa. En sano itsesuojelusyistä mitä alaa olen ajatellut. Eilen laitoin myös vetämään hakemuksen erääseen paikkaan, joka hakee työntekijää koulutettavaksi ja sitä kautta töihin. En myöskään kerro mistä alasta tässä on kyse, itsesuojelusyistä. Jos mun potentiaalinen tuleva työnantajani meinaan sattuisi eksymään tänne blogiin, niin en välttämättä saisi mitään lisäplussaa siitä että puran tänne PMS-oireitani (ja muita elämän aiheuttamia henkisiä vammoja)huutaen vittua ja perkelettä. Köh! Ja nyt tässä vaiheessa, kun se mun tuleva työnanatajani jo lukee tätä, niin totean hänelle, että mä olen oikeasti todella rauhallinen, asiallinen ja sovinnainen ihminen, joka tunnollisesti puurtaa päivät yöt riisipalkallansa.

Me käytiin eilen äiti&isän luona. Sisko, sen mies ja kummipoika olivat myös paikalla. Meidän isä oli päättänyt säästää multa muutosta kertomisen vaivan, huomasin sen, kun siskon mies totesi että "alatte sitten taas savolaisiksi". Sisko siinä "kysäisi" ukkelilta että "meinaat sitten raahata meidän hepoliinin taas sinne hevonkuuseen" ja "eikö sitä muka olisi lähempää töitä saanut", mutta muuten ne otti sen aika hyvin. Eikä siskokaan sitä nyt pahalla sanonut. Kyllä mustakin olisi kiva asua hieman lähempänä niitä ja mun kummipoikaani, jonka vuoksi uhrauduin myymään itseni kirkolle taas. Tai mähän siitä maksan kai jotain kirkollisveroa...(pitänee taas erota) No, siskon mies siinä jo pohti, että kiva tulla kesällä käymään, ja todettiin että onhan noita erilaisia yhteydenpitovälineitä keksitty. Jos mä olen käsi näissä tietokoneellisissa jutuissa, niin sisko on "vielä kädempi". Mä pyysin että siskon mies opettaisi siskoa käyttämään messengeriä, niin voitais sitten joskus vaikka mesetelläkin, vaikka muuten mulla on kyllä jäänyt nykyään noi mesejutut aika nollaan.

On tää jotenkin haikeaa myös. Juuri alkaa ulkona tulla kevät, eilen tuoksui mun mielestä ilma ensimmäistä kertaa keväälle. Mä en tiedä, miten mä taas kestän niitä Kuopion kylmiä talvia. Pitää varmaan ostaa lämpimämpiä vaatteita ensi talveksi, en vain keksi minkälaisia ne voisivat olla kun nytkin vielä kuljen(!) välillä ulkona topatuissa housuissa (siis mä tulen vielä kärsimään siellä kylmyydestä, sanokaa mun sanoneen). Jos jotain positiivista pitää siitä Savon talvesta etsiä, niin suurella todennäköisyydellä mun luistimille tulee ainakin enemmän käyttöä siellä.

Jees. Näihin tunnelmiin. Täytynee jatkaa työnhakuprojektia(ja keittää teetä), välillä meinaa vaan iskeä uskonpuute, että sitä osaisi tehdä yhtään mitään tai kelpaisi yhtään millekään vaativalle savolaiselle työnantajalle pesemään edes niiden kengänpohjia. Katellaan myöhemmin lisää. Moro!

<3 Hepoliini

P.S. Pitäisikö laatia tänne blokiin oma työpaikkailmoitus? ;)