Huomenta.

Pikkasen on Hepoliini tänä aamuna heikossa hapessa. Ei oikeen tullut nukuttua kunnolla viime yönä, tai tarkemmin sanottuna aamuyönä. Suurin osa naissukupuolisista ainakin tajunnee, mitä tarkoitan sillä kun heräsin neljän aikaan epämääräiseen tunteeseen ja käväisin veskissä. Nonni, nyt mä TIEDÄN, että joku miespuolinen siellä jo kehitteli jotain pervoa mielikuvaa, mutta SIITÄ ei siis ollut kyse. Jos mä väännän sen verta epäsuoraa rautalankaa, että sanon PMS-oireiden loppuneen nyt. Ja taas ainakin suurin osa naispuolisista tietää ainakin kuulopuheista mitä ne PMS-oireet on. Miehet kutsuu niitä tiettävästi myös hullunlehmäntaudiksi...

Noo. Raahustin siinä silmät ristissä veskiin ja kirosin mokoman ajankohdan ja samalla kiittelin että vatsa-selkäalue oli antanut pienen vinkin heräämistoimenpiteeseen, ettei tarvinnut herätä minkään roiskintaelokuvaa muistuttavan kohtauksen keskeltä aamulla. Samalla muistelen kiitelleeni kroppaani siitä, ettei sen enempää ollut mitään kipua, mutta käväisin siitä huolimatta kaapilla nappaamassa kuussatasen Ibumaxin lättyyn ja palasin sänkyyn. Tulipa sitten kiiteltyä pikkasen turhan aikaisin; siitä meinaan alkoin sellaiset tuskakivut, ettei se perkeleen nappikaan auttanut yhtään. Pyörin sängyssä seuraavat kaksi tuntia odotellen että milloin se särkylääke alkaisi vaikuttaa. No ei se alkanut, tai en ole varma, alkoiko vaikuttaa ja nukahdin vai menikö multa taju kankaalle silkasta tuskasta. Päätin taas jälleen yhden kerran, että en yhtään lasta tule tähän maailmaan synnyttämään, kun pelkät menkkakivut on niin hirveetä tuskaa.

Asentoa vaihdoin varmaan kaksi kertaa minuutissa, mutta ei sekään auttanut. Koitin rentoutua ja jopa tihrustaa väkisin itkua (mikä toiminnan logiikka!), onnistumatta kummassakaan. hetken helpotusta sain siitä, kun yhtäkkiä aivoni alkoivat kehitellä ideaa siitä, minkänäköiset "blokihullunpaperit" askartelisin SusuPetalille. Uhkasin meinaan tehdä sille sellaiset, se kun seuraa kahta sataa(!!) blokia ja itse totesi jotain siihen suuntaan, että hullu kai sitä täytyy olla. No hitto kun en nyt muista, mä keksin jo pienen esittelytekstinkin siihen, mutta sitten taisin siirtyä tiedottomaan tilaan. Kyllä mä voisin joskus haluta olla vaikka 1/4 kuukaudesta mies.

Meidän talouden miespuolinen roudasi äsken kaupasta viisi banaanilaatikkoa muuttotavaroita varten. Jotta mä aina pääsisin aukomaan päätäni(?) niin totesin että toivottavasti niiden mukana ei tule mitään banaanikärpäsiä... Sitten, ukkeli lähti Helsinkiin, sillä on taas joku kouluun liittyvä matkustus. Mutta sitä ennen, kun sillä oli lähtöön noin 20 minuuttia, se alkoi pakata(!) kirjahyllyn sisältöä yhteen laatikkoon. Mä aattelin että sanonko jotakin, mutta en viitisnyt olla ilonpilaaja. Mua vaan vituttaa, että aloitetaan jotakin siellä sun täällä, eikä voida kerralla tehdä valmiiksi sitä mikä aloitetaan. Siis jos puhutaan vaikka tuosta pakkaamisesta. Varmaan meidän kirjahyllystä on seuraavan kuukauden ajan yksi hylly pakattu laatikkoon, ja loput kirjat löytyy hyllystä siihen saakka kun MÄ(?) pakkaan ne laatikkoon. Tai kyllä ukkeli varmaan ite ne pakkaa, mä saan pakata kaiken vittumaisen tavaran sitten sen sijaan. No ei kai sentään...

Ja nyt mulla vatsa huutaa kun tungin sinne lisää Ibumax 600:taa. On se perkele kumma kun ei meinaa särkynapitkaan auttaa. Vatsan vaan saa kipeäksi mutta pakko tässä on pysytellä jaloillaan, mun kun pitäisi vääntää sitä sossuhakemusta (vaikka pää ei oo nyt oikeen toimintakuntoinen), ja katsoa tavaroita kirpputoria varten (alkaa jo lauantaina..)(vaikka pää ei oo nyt oikeen toimintakuntoinen), ja imuroida, koska täällä tukehtuu muuten koiran karvaan (vaikka pää eikä ruumis oo oikeen toimintakuntosia), ja tehdä sitä sun tätä ja tota: vaikkei ole miltään kantilta oikeen toimintakuntoinen. Nyt joku pikku apuri tänne pikaseen helpottamaan vähän hepoliinin urakkaa, kiitos.

Olikohan mulla vielä jotakin asiaa, ei voi muistaa. Taidan keittää kupin teetä ja sanoa siinä sivussa "voi luojan kiitos", kun särkylääke on kuitenkin vienyt vähän tuskaa matkustaessaan tekemään reikää mun herkkään vatsalaukkuuni. Joo. Eli teetä, sitten hidasta mutta epävarmaa puuhastelua ja sitten aina välillä blokiin hoitamaan riippuvuutta, heh. Viimeistään illalla pitää kunnon antaa raportti, että mitä oon saanut aikaseks tään kirotun päivän aikana. Ukkeli tulee vasta myöhään, joten ei oo sekään täällä auttamassa, eikä toisaalta vahtaamassa montako minuuttia(:D) päivässä upotan blokien parissa. Siitä se jaksaa meinaan välillä huomauttaa ja sitten mulla palaa pinna (mutta vain salaa). Mä oon meinaan aika pitkään katellut sen omaa tietokoneriippuvuutta sivusta, kun mulla ei ollut vielä tätä omaa rakasta läppäriäni. :)

Jees, nähellään.

<3 Hepoliini