Iltaa.

Mä en kyllä hirveästi nyt tykkää itsestäni kun pukkaan jo kolmatta tekstintynkää tämän päivän aikana, määrä kun ei aina korvaa kuitenkaan laatua, heh. Mulla on vaan taas pää täynnä liikaa sanoja, liikaa musiikkia, liikaa tunteita ja liikaa kaikkea, niin on pakko purkaa sitten jotain hajanaisia ajatuksia ja tapahtumia vaan ulos. Sitten se johtaa toivottavasti sisäiseen rauhaan, ja elämä jatkuu tyytyväisenä ja Taotao kuuntelee iltaisin äitipandan satuja...jooh.

K
äytiin tuossa Honkapirtillä kahvilla hepoliinin isän ja äitin kanssa. Eipä se sisko perheineen sitten tullutkaan paikalle... Auton ikkunasta näin sinisenä viivana ohimennessä valtavan määrän sinivuokkoja. Niitä sieltä aina löytyy, Ruissalosta. Honkapirttihän on kuulemma tuotu paloina aikoinaan Syväristä, ja äiti siinä alkoi samalla "tilittämään", kun (jälleen kerran...) tuli Karjalasta puhetta, että meidänkin äitin isän suvulla oli siellä Vuoksen rantamilla niin paljon maata, että pelkkää rantaviivaa oli neljä (4!!) KILOMETRIÄ! Miettikää, tsiisus, nyt vähän, miten rikas Bitch mäkin nyt voisin olla, herran jumala sentään. Ei varmaan tarttis pohtia, että oisko sitä omenapuutarhaa ja hevosta, vai ei. No, pois se minusta, että nyt rahan päälle ahne olisin... Mutta meidän suku kuitenkin asutti niitä samoja kulmia 1500-luvulta lähtien. Siitä on hyvä repiä. Joo, en mä ala taas tilittämään. Menetetty mikä menetetty, that's it. Sovittiin kuitenkin äitin kanssa, että tehdään vielä joku päivä retki sinne sukujuurille. Täytyy vaan pitää kiirettä, vielä kun on hengissä porukkaa, jotka osaa näyttää sekä äitin isän että äitin äitin kotipaikat siellä. Nehän on naapuripitäjistä kotoisin kai.

Ihan kiva oli nähdä niitäkin. Mä luulen, että meidän isä on vähän surullinen kun sen "pikku pupunen" (mun lempinimi lapsena...*punastuu*) lähtee taas kauas pois asumaan. Mä oon aina ollut kai "se isän silmäterä", kuopus kun olen. Ja muistelen isän joskus ekseksälle vihjaisseen the haulikonkin olemassaolosta! ;D

Eilen mietin muuten ääneen, että mitä sitä vielä veisi kirpputorille ja samalla pengoin mun rintsikka ja pikkuhousulootia makkarin kaapista todeten että niistäkin kai voisi jotain vanhoja heittää joskus menemään. No ukkeli siihen ehdotti, että eikun vaan vanhat pikkuhousut kirpputorille myyntiin. Mä sitten sille sanoin, että ei oo tosissaan, ties mitkä pervot niitä sieltä oikeen ostaisi runkkumateriaaliksi. Arvatkaa mitä tämä siihen sanoi?! "No, eihän ne tietäisi että ne sun pikkuhousuja siellä materiaalina käyttäis!" teki mieli sanoa, että oletko ihan varma...

Jep. Mä meen nyt ottamaan kupin kahvia. Ihan niin kuin ei muutenkin olisi maha ihan perhosia täynnä. En kyllä tiedä, miksi.. Outoa. Varmaan se on nyt se vatsahaava.

<3 Hepoliini

p.s. Viimeisellä rannalla