Huomenta!

Yöllä kun menin nukkumaan ja makasin sängyssä, mulla soi päässä Tehosekoittimen biisi "Hetken tie on kevyt"(linkissä sanat). Joskus joku kappale jää päivätolkuiksi soimaan päähän. Tai jostakin kappaleesta tulee todella tärkeä syystä tai toisesta. Ja joskus joihinkin viisuihin liittyy niin kipeitä muistoja, että pelkkä kuuleminen aiheuttaa ahdistusta ja on melkeen pakko sammuttaa radio. Sen takia radio, koska yleensä niitä biisejä ei vapaaehtoisesti tule kuunneltua. Hitto kun en nyt osaa nimetä yhtään sellaista kappaletta nimeltä. Yöllä siis kuuntelin päästereoistani(eli pääherneestä) Tehosekointinta kunnes nukahdin.

Aamulla mä mietin, että olenkohan jo blokannut, blokannut ja blokannut hieman liikaa (hepoliini blokkaa, blokkaa ja blokkaa;)), kun kahtena peräkkäisenä yönä olen nähnyt unta sekä olemassaolevasta että olemassaolemattomasta(ilmeisesti) blokihenkilöstä. Edellisenä yönä näin unta, että olin ukkelin kanssa matkalla kotiin Helsingistä ja pysähdyimme taukopaikalle, jonka nimessä oli joku puu ja sen lisäksi ehkä joku harju tai lahti tms. luontoaiheinen nimeke. No, kun jalkauduimme autosta, niin joku tummatukkainen pitkä kaveri polki pyörällä meidän luokse ja antoi mulle lapun, jossa oli sen kaikki henkilötiedot puhelinnumeroita myöden. Se tyyppi tuntui tuntevan mut, mutta mä en tuntenut sitä. Se jopa tunnisti mut Hepoliiniksi, eikä mun siviiliminäkseni. Ja parasta oli, että mä näin siinä lapussa sen oman vuodatus-osoitteen, se oli tommy_x.x.vuodatus.net! Mä huvikseen guuglasin sen äsken, eikä mitään tommy_x.x:ää löytynyt. (damn, ois ollut jännä sattuma:))

No, viime yönä näin unta että hengailin ja juttelin(yllätys varmaan blokissa..)jonkun Tuntemattoman Blokihenkilön kanssa. Hitto, siitä unesta en enää muista enempää vaikka aamulla koitin painaa unen heti mieleen. Damn! Pitäis olla joku lehtiö yöpöydällä että voisi pitää kunnon uniyökirjaa!

Tai sitten mun unet karisi vaan aika radikaalisti(lienen selkeästi herkkäuninen) siinä vaiheessa, kun heräsin (ties miten varhain) siihen, että koira oksensi jossakin olohuoneen suunnalla. Yleensä se olen just mä, joka joudun siivoomaan noita sotkuja, mutta tällä kertaa mä en yksinkertaisesti jaksanut nousta korjaamaan mitään pukluja kesken kauneimpien unien, vaan ajattelin että sieltäpä ne löytyy kyllä aamullakin lattiaa syövyttämästä. Ukkelihan ne sieltä löysi sitten. En jaksanut mainita, ettei se tullut minään yllätyksenä, että laatoitettu on. Ties vaikka "oikeassa" sielun tilassa ollessaan U olisi maininnut siitä siivouspuolesta jotakin, kun ei voi koskaan ottaa toisesta täysin selvää. Enkä mä jaksa ainakaan juuri herättyäni mitään riitelyä; mä olen enemmänkin niitä aamulauhkeita mutta iltaväsykärttyjä(ei parane herättää jos nukahdan sohvalle;)).

Noo. Katsastin tuossa reippaan kurssilaisen tavoin jo uusimmat työpaikkailmoitukset. Eipä ollut kehumista...tai olisi siellä ollut joku metsänmittaushomma, mutta en tiedä haluanko viettää seuraavaa puolta vuotta poissa blokin(en ole riippuvainen) äärestä jossakin korvessa, vaikka korvesta pidänkin. Se kun olisi reissuhommaa. Siitäpä sain taas sysäyksen pohtia sitä oppisopimusjutskaa. No, mä voin nyt tässä ihan "meidän kesken" sanoa että olen miettynyt josko hakeutuisi tuonne hoitoalalle, mitenkään yksilöimättä sen tarkemmin (no enköhän mä senkin vielä rallata julki..). MUTTA. Mulla tuntuu olevan se vamma, etten osaa päättää yhtään mitään. Ja tänä aamuna mä vihdoin koin lopullisen ahaa-elämyksen että mistä se päättämättömyys johtuu. No se johtuu tasan siitä, että olen tehnyt NIIN paljon huonoja ja vääriä(oikeastaan melkeen 90% päätöksistä tässä elämässä on ollut huonoja) ratkaisuja, että en uskalla tehdä mitään sitovaa päätöstä, koska sitä pelkää jo valmiiksi että homma kusee kuitenkin jostakin syystä. Toisaalta sen takia päätös(ristiriitaista ehkä?) Kuopioon muuttamisestakin oli aika "helppo"; eipä ole turhia odotuksia ainakaan mistään onnistumisesta. Sanokaa mun sanoneen, että jotkut ihmiset ovat täällä pallolla vain sen takia, että toimisivat varoittavana esimerkkinä muille lajitovereille. Teen mä mitä tahansa, niin ei se johda *****(olen hienotunteinen, kiroilen tällä kertaa ainoastaan sensuroidusti) mihinkään. Ainakin ne, jotka mut reaalisissa tietää/tuntee, voisivat nyt tehdä aaltoja oikean johtopäätöksen tekemisen johdosta! (menköön se sitten vaikka siihen hyvään 10%:iin)

Että sellasta. Jotain pitäis tehdä, mutta mihinkään ei halua sitoutua: olen siis myös sitoutumiskammoinen(elämän suunnittelu vuodenkaan päähän on sula mahdottomuus), minkä tajuaminen omaa taustaa vasten tuntuu vähintään ristiriitaiselta informaatiolta. No jos jotain positiivista pitää asiasta etsiä, niin olen mä ainakin toistaiseksi sitoutunut sentään elämään tätä elämääni eteen päin...tai johonkin suuntaan ! :D

Jeps. Nyt jotain muuta välillä. Mutta olisikohan musta siihen "hoitotyöhön". Mitään neuloja mä en ainakaan kestä, että ehkä se suuntautuminen voisi olla terveiden ihmisten parissa?...vinkvink. En mä tiedä. Hohhoijaa. Mä meen keittään teetä, ja mietin asiaa. Ehkä sitä pitäis (taas) vaan tehdä ja katua sitten kun paska on housussa?

<3 hepoliini