Huomentapäivää!

Pikkasen silmät vihertää tänään vielä keskimääräistä enemmän eilisten "viinijuhlien" takia, kai. Aamulla mä heräsin siihen, kun ukkeli kömpi sängystä ylös jo joskus puoli ysiltä ja mä aattelin että "voi luoja..", kun päässä vähän tykytti ajatushernettä ja olokin oli suoraan sanottuna aika paska(ja suussa maistui paska). No, onneksi mä sentään tein sen kanssa eilen diilin että käyttää koiran aamulla. Mutta pakkohan mun oli koota itseni ja meditoida huonohko happi pois ruumiista, ja aika hyvin siinä mielestäni onnistuin kun suihkussa liruttelun jälkeen löysin kummiskin itseni sieltä kirppikselta määrittelemässä ukkelille että mikä on "punainen T-paita" tai mikä "musta tunika". Olin nääs valmiiksi nimikoinut hintalaput kotona ja ukkeli sitten avuliaana kiinnitteli niitä hinnoittelupyssyllä siellä mun apuna. Kiitos siitä hänelle. Aika "tyhjäksi"(no, aika suhteellisen käsite) vaan jäi se paikka, että täytyy vielä tänään katella mistä kaikesta maallisesta romusta sitä olisi valmis luopumaan.

No, kun tultiin kirppikseltä takaisin kotipihaan/parkkipaikalle, niin hillitön parvi kurkia määki ja leijaili just tässä meidän kerrostalon yllä. Mä sitten jäin - kun hieman aivotoiminta on hitaahkoa näin punaviinittelyn jälkeisinä päivinä(valkkarillahan on ihan eri vaikutus) - toljottamaan suu auki silmät kohti taivasta niitä kurkia. Niitä oli varovaisen arvion mukaan varmaan 40 ja todella rehellisen arvion mukaan ehkä ainakin 30 kappaletta. Ja siis mähän puhun pääsääntöisesti totta, *kiillottaa ruostetta sädekehästään...". No, sanotaan, että pyrin ainakin siihen.

Mutta käytiin sitten siinä ohimennen (kun olin mielestäni autossa erittäin selkeästi ilmaissut tarpeeni kahvimukillista kohtaan...) ukkelin ehdotuksesta saman tien (mä ehdotin että käydään TÄNÄÄN, ei heti kirppisreissun päätteeksi)kellarissa tonkimassa tavaroita. No, löytyihän sieltä kaikkea jännää. Mun käteen sattui mm. mun ihan eka isältä saamani c-kasetti, joka tuli mun ekojen korvalappustereoiden mukana silloin joskus kauan sitten 80-luvun alkupuolella. Kuka haluaa arvata, mikä kasetti se oli? No mäpä kerron, kun ei kukaan kuitenkaan arvaa: se oli Jonnan(Tervomaa) "Tykkään susta", joka sisältää niinkin hienoja musiikillisia lahjoja maailmalle kuten; "Sadepisaroita", "Tummatukka surullinen", "Sano vaan", "Paras lahja", "Tykkään susta", "Minä ja Tuomas", "Vaikka hän ei tajuukaan", "Ensimmäinen", "Pistät pyörälle pään" ja "Kova kingi sä oot". No, siinähän tuli lueteltua jo kaikki biisit. Ja siis mä osaan varmaan vieläkin kaikki noiden viisujen sanat ulkoa, sen verta kova Jonna-fani olin kuitenkin pikku-Hepoliinina :D. Mehän jopa naapurin pojan johdolla "murtauduttiin" naapurin tyhjään kämppään leikkelemään sinne tulleista lehdistä Jonnan kuvia aikoinaan...ai mikä kamala tunnustus. Samainen poika yritti muuten antaa viisi vuotiaalle hepoliinille ensisuudelmankin aikoinaan, mutta mä olin jo pienenä kova pala; ei mua niin vaan pussailtu missään pihametsän kallioilla. Terkkuja vaan naapurin pojalle (ja muille pojille). Kuka haluaa tietää, miten sen ekan pusun sitten sain?

Mä taas viime yönä näin blokiaiheista unta. Onkohan tää mun addiktio mennyt taas hieman liian pitkälle, kun jatkuvaan blokijutut tunkee uniin. Kai mulla on sitten jonkinlaista taipumusta vähän yhden sun toisenlaisiin riippuvuuksiin...enkä nyt puhu mistään nautintoaineista. No siinä unessa oli (taas) tseppeliini ja minä. Me asuttiin samassa talossa, minä kai alakerrassa ja t yläkerrassa. Eli meitä erotti vain katto/lattia. Kummallakaan ei ollut vaatteita (joo seura tekee ja niin pois päin...;D) päällä, toinen makasi lattialla ja toinen katossa(?!) ja sen katon/lattian kautta olimme keskenämme jonkinlaisessa "yhteydessä", siis pidimme lattiakaton kautta yhteyttä toisiimme "sanallisesti" tai puhumalla tai jollakin tavalla, jota ei ole vielä keksitty. Outoa... Aamulla kun heräsin ("lattialta vaatteni keräsin..") niin muistin vielä, mitä me siinä puhuttiin mutta todellisuus kun iski päin näköä niin hyvin karisi unikuvatkin päästä. Saa tulkita unen ihan vapaasti, mutta mikään "seksiuni" se ei ollut, vaikka alasti oltiinkin(!) :D.

Joo...kai tässä pitää suorittaa jonkinlaisia elämäänpalautumisriittejä. Ukkeli tuolla pakkaa taas kovaa vauhtia ja kohta mulle ei jää oikeesti muuta kuin omat vähäiset esineeni ynnä muut. Mulla meinas mennä taas ukkeliin hermo siellä kellarissa kun sen huumorintaju ei meinannut oikeen venyä mun pikku vitsilleni jostakin ja silloin mulla yleensä menee hermo ja mä alan pohtia (se on varmaan joku refleksi) että mitä teen tyypin kanssa, joka ei edes ymmärrä mun sairaita vitsejäni. Ja mä sanoin sen sillekin siinä ääneen ihan hyvässä hengessä, kun otin käyttöön kaikkein rauhallisimman "rauha-äänensävyni" (ja sen vaarallisimmankin ehkä...tavallaan...silloin tietää, että räjähdys on ollut todella lähellä...köh.). No mutta, kai se on opettavaista sekin, että elää ihmisen kanssa, joka on aikalailla sun vastakohtas? Joskus täytyy muuten kertoa, miten mä ja ukkeli oikeen päädyttiin kimppaan. Tarinansa sekin ;). Sii juu, ool mai bloglovers! <=3 ... :D (sori, vähän levoton olo)

<3 Hepoliini

P.S. Niin ja nyt jos jollakin on asiallista asiaa, jota ei koe voivansa purkaa täällä näin, niin tuolla on nyt vihdoin s-postiosoite, jonne saa kyllä kirjoittaa, jos haluaa, ellen jo sanonut. (Sanoinkohan mä eilen, no ei voi muistaa).