"Huomenta".

Joo, oon mä ollut kyllä tässä hereillä jo puoli ysistä asti, mutta nyt vasta pääsin koneen ääreen. Tai blokin ääreen lienee oikea ilmaisu. Oon meinaan perkele(!!) viimiset kaks tuntia koittanut ladata tähän koneen paskaan uutta viruksentorjuntaohjelmaa, mutta kun ei se anna jostakin syystä poistaa vanhaa, ja niiden toiminnat haittaavat toisiaan. Ja sitten ukkelin tietty ois pitäny pätevänä päästä tähän säätämään, kato, mä oon niin avuton, ettei mulle kannata opettaa mitään, etten vaan vahingossakaan oppisi tekemään ITSE mitään. Mun mielestä sekin on tietynlaista vallankäyttöä ja riippuvuussuhteen luomista tuollainen. Mä kyllä ensin sanoin, että "hei hei"(meepäs siitä), kun U tuossa niskan takana huohotti. Sitten se ei vissiin jaksanut kuunnella mun kiroilua vaan tuli suorastaan kerjäämään että pääsee tähän koneelle tekemään homman, että "saisi sen valmiiksi hieman nopeammin". Mitä vittua se sen persettä kaivaa, meniskö mulla sen saakelin ohjelman lataamisessa vaikka koko päivä. Käsittääkseni hänellä on kuitenkin oma tietokone. Nih!

No eihän se pystynyt tekemään sille asialle yhtään sen enempää kuin mäkään. Osaan mäkin lukea ruudulta ohjeita, perkele. Sitten mä sanoin sille, että nyt riittää se säätäminen, että kone tänne, mä en jaksa tässä enää seisoskella. Ja tässä sitä nyt ollaan sitten, kirjoittamassa. Tulkoon vaikka Troijan hevonen, eiköhän me heppojen kesken ihan hyvin toimeen tultaisi?? *yhden herneen hernekeitto kiehuu*

Joo. Kävin eilen sitten siellä mummolassa. Siellä oli suurin osa porukasta kotosalla, siis enon perhe ja mummo. Vanhin pojista vaan oli, en tiedä missä, varmaan kotonaan, kun se on ostanut tyttökaverinsa kanssa asunnon sieltä päin jostakin. Kun se tytteli on sitten vatta pystyssä. Ennoo henkilöä edes koskaan nähnyt. Ihme hyssyttelyä sekin raskaus, en tajua. Ja sitten toisen serkun "katseesta sikiävä" vaimoa TAAS paksuna. Joopa. Saatanan...vauvantekokone. Vituttaa tuollaset akat. *myrkyllinen*

Sitten mummo esitteli kaikenlaisia käsitöitään. Siellä oli mm. kaikenlaista vauvantumppua ja muuta. Mummo oli juuri sitä ennen sanonut, että nyt on loppu käsitöiden teko tässä elämässä hänen kohdallaan, että tässä ovat viimeiset, koska olkapää ei kestä. Mä sitten aattelin, että pyydänpä yksiä vauvantumppuja itelleni, siltä varalta, että joskus ois hepallakin "pulla uunissa", ja totesin samaan hengen vetoon, että en ole sitten raskaana, tai mitään (ei tarvii oottaa kolmea vauvaa ainakaan mun toimesta tälle vuodelle). Mummo sitten sanoi, että "sitten saat, kun on se vauva tulossa". Mä suutuin. Siis sisäisesti, en tiedä miksi. Tai suuttua on ehkä väärä ilmaisu, parempi olisi ehkä sanoa, että loukkaannuin. Niin. Mietin vaan siinä mielessäni, että voi olla kuule mummo sillä tavalla, että sitten JOS se päivä koittaa, että pikkuheppaa pukkaa maailmalle, niin mummo on jo jossakin muilla mailla. Hyvä etten alkanut itkemään, kiesus sentään. Kamala taantumisreaktio, mutta mähän en harrasta mitään itkukohtauksia, että siltä pohjalta. Mummo taisi huomata, että mä möksähdin, ja koitti tarjota sitten kuitenkin niitä tumppuja (varmaan ne menee lopulta sille serkun akan tulevalle perheidyllituotteelle...vaikka sille ämmälle ei kyllä mikään tunnu kelpaavan)mulle, mutta mä en ottanut vastaan. Piste.

Sitten tulin kotiin, ensin istuttuani autossa palaveria siskon kanssa näistä mun suhdekuvioista...ja "keskustelu" jatkui kotona tuon yhden kanssa. Ei sille tainnut oikeen mennä jakeluun, että mitä mä ajoin takaa. Join loput kuoharit naamaan ja muutaman oluenkin. On se tää elämä niin hauskaa. En jaksa kirjottaa nyt enempää, ei vaan kestä kärsivällisyys seuloa sanomisia, niin parempi ehkä, etten sano mitään enempää. Ehkä.

<3Hepoliini