Heips!

Tämähän on harvinaista herkkua arvon hepoliinin jutuista kärsiville (mutta silti riippuvaisille, mä paljastan mistä se johtuu; se on se "hepoiini"...!) satunnaisille ja ei niin satunnaisille seuraajille. Siis meinaan se, että hepoliini on vasta tässä vaiheessa päivää blokkaamassa omaan blokiin. On nääs ollut kaikenlaista pikku puuhastelua, jota on pitänyt hommata ensisijaisesti...

...Kävin tuossa kirppiksella viemässä lisää tavaraa. Koska mä olen vasta pienen pieni hepoliini, niin tietty (ketkäs muutkaan) isä ja äiti kävi mut täältä hakemassa, ja kiikuttivat ihan paikan päälle asti. Toivat siinä samalla myös joitakin omia tavaroitaan, joita saan myös armollisesti käyttää niin ohuen rahapussukkani täyttämistoimissa. Voin sanoa, että säälin niitä, jotka sattuivat tänään olemaan jossakin Länsikeskuksen suunnalla kirppuostoksilla. Selviteltiin meinaan aika äänekkääseen (mutta ystävälliseen) sävyyn asioita siinä hinnoitellessa kaikenlaisia lumppuja (terkkuja vaan "lumppulaan";)) ja tavaranyssäköitä. Mulla jotenkin taitaa ottaa tää kaikki hermopaineen päälle, ja päässä jotenkin napsahti, kun menin syyttämään äitiä tuen puutteesta viime kesän tapahtumien aikaan. Tai syyttämään on kyllä aika vahva ilmaisu, mutta totesin, että olisin kiitollinen ihan jatkoelämää ajatellen, että vanhemmat voisivat olla mun puolella ilman mitään ehtoja ja poikkilausumia...no ei siitä sen enempää. Saatiin sekin homma puettua sanoiksi vihdoin ja viimein, kai mä olin alitajuisesti kantanut siitäkin jutusta (en ala tarkennella tässä) jotakin taakkaa tuolla pääkopassa.

Äiti siinä ehdotti, että laitettaisiin sellainen paljettijakku "silmämagneetiksi" siihen mun halpojen ryysyjen rinnalle. Ehdotti, että jos laitetaan vaikka 10 euroa hintaa, niin sitten ne mun vaatteet (mainos: 2-3euroa, ihan hyväkuntoisia) näyttää toooosi halvalta siinä rinnalla. Mä siinä samalla kysyin(kun sen vaatteen käsite oli hieman epämääräinen tavallaan) hinnoitellessani, että mitä pistetään lappuun lukemaan, "paljettijakkuko?". Äiti kuuli väärin, että mä sanoin "magneettijakku", ja totesi, ettei meidän salaista myyntijuonta kannata nyt kai siihen lappuun kirjoittaa, ja sitten me naurettiin vatsat kippurassa (joo, tosi hauskaa:)), ja asiakkaat katto meitä varmaan ku jotain hulluja, heh. Ei oo tainnut omena pudota kauas omenakuormasta, vai miten se meni.

Just kun olin kävelemässä kassoille päin, äitimuori heilutteli kädessä jotakin pipontapaista. Mä katoin heti, että vou, tuosta saa varmasti väännettyä materiaalia, kantilta jos toiselta, mun tulevaan "Lumppuja ja Lureksia"- juttuuni (mainos 2)! Mutta eipäs kerrota siitä vielä sen enempää...täällä se kuitenkin valmistuu pikku hiljaa... :)

Että sellasta. Ja sitten ukkeli vielä kehtaa väittää etten mä tee muuta kuin blokkaan(no nythän mä blokkaan ja (epä)MUOTIblokkaan, eli blokkaaminen on noussut asteen ylevämmälle tasolle;)). Mä kun sille innoissani koitin esitellä mun tulevaa ideaani tuota edellistä varten. Mutta ei kai nuo miehet (joo, kamala yleistys) niin ymmärräkään sitten muodikkuuden päälle, vai, täh?

Hitto, olisi mulla ollut taas vaikka mitä mielessä, mutta varmaan pakko mennä koiran kanssa lenkille. Se kohta masentuu, kun mä en enää tee sen kanssa mitään. Paitsi käyn kaksi kertaa päivässä ihan hyvänpituisella lenkillä. Mutta sitä muuta höttöä sitten myöhemmin jos palaa mieleen. Sanon nyt vielä että korvat on ihan lukossa ja nenä melkeen tukossa, että en ala, jos tässä koko talven ilman flunssaa sitkuteltuaan saa vielä jonkin kamalan räkätaudin. Yyh!! Nähellään.

<3 Hepoliini