Huomenta!

Tulipas eilen sitten saunottua illan päätteeksi. Se tässä kämpässä on ollut ihan kiva kun on tuo sauna. Varmaan mä olen jo jossakin vaiheessa sanonutkin että mut on ekan kerran kannettu kantokopassa varmaan johonkin joulusaunaan kuukauden ikäisenä. Että ilmankos sitten tykkää saunoa. Mutta ei siinä mitään, on siinä tulevassakin kämpässä sauna. Saa vaan nähdä että minkälainen sauna. Vielä enemmän kyllä kiinnostais tietää että minkälainen se kämppä on, nythän siitä ei tiedä kuin osoitteen, sijainnin, talotyypin ja neliöt, noin suunnilleen. Tuli ostettua sika säkissä.

No, siinä saunan jälkeen mulla iski sellainen ihan pienen pieni ahdistus pitkästä aikaa(?), että onkohan tää elämä nyt menossa ihan oikeaan suuntaan, vai onko taas tullut tehtyä hätiköity ja liian pikainen ratkaisu väärältä pohjalta. Mutta toisaalta, mä uskon että tämän elämän määrä täällä on suht vakio siitä huolimatta mitä ihminen tekee, että kai se loppujen lopuksi on ihan sama, millä tavalla sitä elämänkokemusta kartuttaa? No tuo nyt oli vähän huonosti ilmaistu, en mä osaa selittää. Kai mä yritin sanoa sitä että jokainen kokemus on yhtä tärkeä ja niin pois päin. Jopa niistä paskoista kokemuksista voi ammentaa jotakin, ellei sitten muuta, niin tulevaisuudessa voi niistä kerätä "kohumateriaalia" hepoliinin mahdollista "kohuelämänkertaa" varten ;D? No joo... Kai silläkin on sitten joku opetus että saa turpaansa puolelta sekä toiselta. Sitäkin eilen mietin, kun jossakin aihetta hieman tuli sivuttua... Mutta siis ukkelihan ei mua oo hakannut vaikka joskus oon kyllä saanutkin aikoinaan väistellä "lentäviä lautasia".

Sitten mä mietin, että pitäisikö tilittää enemmän menneestä, nykyisestä vai tulevasta, ja tulin siihen lopputulokseen, että koskaa tää on mun oma loki, niin voin tilittää halutessani ihan mistä vaan tuntuu että tilitettävää on. Mulla kävi eilen (jostakin syystä) taas mielessä se miten ukkelin kanssa päädyttiin yhteen. En muista oonko sitä vielä kertonut, mutta jos en ole niin. Tai en mä jaksa...ketä kiinnostaa. Sitä paitsi miksi kaivaa omaa hautaansa kertomalla sellaisia asioita, joista mut on helppo leimata johonkin "muottiin". Voin mä tietty kertoa jos jotakin kiinnostaa, ei siinä sen kummenpaa oikeastaan ollut kuitenkaan kuin että seurustelin silloin vielä "hakkaajan" kanssa, kunnes O:n kanssa yks ilta mentiin viereiseen "olohuoneeseen" tapaamaan O:n kaveria, ukkelia, ja mä sitten siitä päädyin aika nopean tutkimusreissun jälkeen ukkelin kanssa kimppaan ja jätin hakkaajan tylysti nalli kalliolle, ja muutin ukkelin kanssa yhteiseen asuntoon asumaan kun oltiin tunnettu vasta, mitä, kaksi kuukautta? Joo, siinä sitten alettiin tutustua toisiimme (vertaa: "ostaa sika säkissä") samalla, kun kävin kaikkea tapahtunutta läpi itseni kanssa, eroa ja muuta sen sellaista. En voi suositella lämpimästi kenellekään, välttämättä. Tietysti, tapaukset on erilaisia ja joku tykkää äidistä ja joku tykkää hajottaa itseään, sanoo vanha viidakon sanonta.

En mä tiedä. Sitten mä mietin, että musta ois hauska joskus kirjoittaa/kertoa jostakin, mitä joku haluaisi tietää. Toisaalta, en mä tiedä haluaako kukaan tietää yhtään mitään, kun ei tänne mitään kysymyksiä sillä tavalla satele. Itse oon vaan niin utelias luonne, että mielelllän kyselisi yhdeltä sun toiselta joskus vähän kai liikaakin asioita. Joku voisi sanoa sen pohjalta, että älä akka tunge nenääsi muitten asioihin, mutta ei se ole sama asia. Ei mulla ole tapana puuttua sillä tavalla muiden asioihin. (ja nyt tässä välissä mä aloin miettiä, että mitähän vittua mä oikeen tilitän?? :D)

Joh. Eikun sitä vaan piti sanoa, että eilen alkoi vähän mietityttämään tämä elämän suunta. Mulla on pieni intuitio siitä, miten tässä voisi käydä, mutta annetaan sen vielä olla. Mä sitten kyllä lupaan/uhkaan tilittää katkeroituneena, jos "uhkakuva(t)(tai mi(t)kä lie)" käy toteen. Jepjep. Kai se niin on, että tää elämä on yksi suuri laskuvarjohyppy, sillä mahdollisuudella, että varjo ei koskaan aukeakaan.

<3 Hepoliini

P.S. Leonard Cohen - Suzanne