Huomenta.

Se on uusi viikko taas sitten kai. Ukkeli lähti tuossa jokin aika sitten "kouluun" ja mä katsastin uudet työpaikat Kuopiossa (mikä edes muuten on Dumperinkuljettaja??), mutta eihän siellä taaskaan ollut paljon mitään uutta.

Mietin tuossa yksi päivä, että tämän vuoden aikana ajan todella sen ajokortin(kaiken mitä vielä pystyy kerralla ajamaan), sitten alan ajamaan rekkaa tai muuta vastaavaa, kun se on mahdollista(ei kauhean todennäköistä..). Ei se hoitotyö ehkä olekaan mua varten, vaikka meidän äiti mulle yksi päivä laittoi viestin että "sinä jos kuka olet lämminhenkinen ja ymmärtäväinen (tms.) ihminen, joka tulee loistavasti lasten kanssa toimeen", kun mä olin siltä kysynyt, mitä se ammatti-ihmisen näkökulmasta ("heittää äitin viitan pois"..) luulisi mun mahdollisuuksistani kyseiselle alalle. No, se ei varmaan lue mun blokia, mutta kyllä mä olen aina tullut lasten kanssa toimeen, ei sitä voi kiistää. Tai ehkä paremminkin lapset jotenkin näkee musta, että mun kanssa tulee toimeen. En tiedä miksi, mutta niin se yleensä aina on ollut. "Koira koiran tunnistaa", vai miten se vanha viidakon sanonta meni. Lapsihan mä itekkin olen. Vaikka tään hepoliinin materiaalin voisikin nyt ja samalla virallisesti julistaa K-18 ikärajalliseksi! Monestakin syystä, vaan ei siitä, että täältä mitään "aikuismateriaalia" löytyis...kai sentään? Tai sitten on kyllä aika oudot mielihalut jollakin. :D

Yöllä en meinannut saada unta, kun ensin tuli valvottua ihan liian pitkään (kateltiin vielä "Yli synkän virran"..) ja sitten päässä pyöri taas miljoona ajatusta. Nyt mä näytän siltä kuin olisin itkenyt silmät päästäni; ne nääs punottaa vähän väsymystään. Mä jopa yöllä ajattelin että nyt oon tekemässä kamalan virheen sen muuton suhteen, ja kannoin jo mielessäni kamat äiti&isän (joo, tiedetään, säälittävä ratkaisuvisio..) ylimääräiseen huoneeseen. No, mutta aamu aina kirkastaa aisteja (vai kirkastaako). Ja kai se on (?) ihan normaalia, että mielessä käy uuden ja tuntemattoman edessä aina yhtä sun toista...vai? Niin mä luulisin ainakin.

Sitten mä olin ihan täpinöissäni kun sain Susupilta sen kutsun kirjoittamaan "Lumppuja ja Lureksia"- blogia, enkä varmaan senkään takia saanut unta. No, eikö jo heti joku anonyymi käynyt itkemässä anonyymin kommenttinsa mun "lumppu-mainokseni" kommenttiboksiin, että joillakin on muutakin elämää kuin katsella sellaisia. No, noitahan kai tulee, mutta arvon anonyymi siellä jossakin. Tervetuloa kommentoimaan seuraavaksi ihan vaikka nimimerkillä, tai kuten tuolla yhdessä toisessa loorassakin mainitaan: "Ellei meno miellytä, voi lähteä kävelemään", että ei sun turhaan kannata täälläkään notkua, kun kerta parempaakin tekemistä on! :D

Jepulis. Piti ihan sanoa, jäi siitä paska maku suuhun, ja mullehan ei vittu vittuilla ilman vastaväitteitä. Mä ennoo mikää fakin jeesus. Olkoonkin lapsellista, mutta mä en vaan osaa kääntää toista poskea. Mua onkin varmaan sen takia aina niin kiva provosoida. Mutta se asenne johtunee mun pimeästä taustastani, jossa lätty lätisi ja sana kaikui. Terkkuja vaan erinäisille ihmisille. Nonni, nyt tää menee taas niille vesille, kun en halua, joten lopetan. Ja menen keittämään teetä, kun vatsa ei jostakin syystä suostunut ottamaan kahvia vastaan tänä aamuna...

<3 hepoliini

P.S. 22 Pistepirkko - Birdy