Heip.

Tänään olen käynyt kaupungilla parissa kolmessa asuntovälitystoimistossa, plus oman nykyisen vuokranantajani toimitiloissa, jossa mulla meinasi mennä asiakaspalveluämmän kanssa hermo - se kun ei osannut selkeästi sanoa mulle sitä, mitä mä halusin tietää. Ihan pakko oli mutista siitä lähtiessä itsekseni ääneen jotta "mulkku". Ihan vaan kato pikkasen silleen suupielestä, ettei kukaan voi olla varma, sanoinko oikeasti jotakin, vai sainko vaikka sylkeä väärään kurkkuun... Oikeesti vituttaa sellaset akat, jotka ei osaa suorittaa työtänsä kunnolla, siis ASIAKASPALVELUA. Sä eukko siellä toimistossa(!), sä et ole mikään jumala, joka jakaa tai ei jaa armopaloja, nih! Huh, sainpas sanottua. Jäi paska maku suuhun siitä, tosin vain hetkeksi. Pitäiskö käydä lahjoittamassa sille symbolinen ilmanraikastataja sinne?

Nooh, siitä mä sitten isipapan kyydillä (joo, mua kyydittiin pitkin kaupunkia kuin parastakin prinsessaa...) hurautin toiseen puljuun, jonka kautta kävin katsomassa Portsassa yhtä ihan lupaavaa pikku asuntoa. Siinä oli jopa lautalattiat, vaikka oli kerrostalo! Näköala olisi ollut Kakolalle päin! Mutta. Siinä oli yksi mutta: ei kunnon kylppäriä. Siis se suihkuhommelikin oli sellanen, että olisi saanut peseytyä yhdessä vessanpöntön kanssa...joten ei puhettakaan, että olisi joku pesukone sinne mahtunut (tai siis että olisi mahtunut edes suihkuun...). Outoa. Varmaan jälkikäteen värkätty viritys. Harmi, kun muuten oli niin kiva, jopa jääkaapissa oli sellaisia runomagneetteja valmiiksi, mikä toki oli aivan valtava plussa, ja melkeen ajoi ohi sen kylppärivessan puutteellisuuksien. Mutta vain melkein, joten kiikutin avaimet takaisin ja kiitin kauniisti. Siis ne antoivat toimistolta mulle avaimet käteen ja sanoivat, että sinne vaan tutkimaan, omin päin. Aika luottavaista näin nykyaikana! Vai?

No, sitten nakattiin mun asunnonvaihdon(lainaa vuokratakuuseen, jos tarvis) virallinen sponsori (siis äiti) töihin ja sen jälkeen isä heitti mut kotiin. Olin ollut kotona varmaan varttitunnin (?) kun puhelin jo soi, ja äiti siellä huhuili (taas). Mä joskus olen epäillyt, että sillä on joku adhd, kun on niin pirun vilkas ja puhetulva massiivinen sille päälle sattuessaan. Jos rehellisiä ollaan, niin se on välillä aika rasittavaa, mutta on se joskus (ehkä) hiljaakin... ahahaha!! Joo, siis on (silloin kun se nukkuu, paitsi että se kyllä kuorsaa...). Äiti vaan tarjoutui tulemaan mukaan, jos käyn katsomassa jotakin huonekaluja. No, kyllä mulle seura kelpaa, joten alustavasti sovittiin, että lauantaina mennään kattelemaan kaluja...

Hitto, kurkku on vieläkin kipeä, tai sitä polttelee tuolta nielusta. Sitten päätä on jomottanut ja silmät ovat tuntuneet rasittuneilta. Koiran kanssa iltalenkiltä sisään tullessani tajusin, etten ole juonut kahvia koko päivänä, joten siinä on ainakin selitys tuohon pään jomotukseen. Ja niskat on tietty ihan jumissa, niin jumissa, että huomaan taas pitkästä aikaa kiristeleväni hampaita yhteen (kumpi sitten onkaan syy, kumpi seuraus). Tulkee hieromahan! Pitää varmaan keittää vähän teetä kohta.

Tupakkaakin on mennyt joku viisi kappaletta...

Muuten on henkisesti ollut parempi päivä, kuin esimerkiksi eilen. Kamalaa, miten nää mun tilitykset on nykyään vaan tätä raportoimista, että sitten tein sitä ja tätä ja tota ja tunsin ja näin ja plaah. No, ehkä sitten joku kaunis päivä huomaan taas ajattelevani jotakin muutakin, kuin arkisia askareita... Mä lopetan nyt. Huomenna illalla menen vahtimaan siskonpoikaa viideltä, ihan itekseen. Kivaa :) (vaikka se viekin mehut) Jos laittas sille hihnan ja veis sen ulos...vai käytetäänköhän lapsilla nykyään enää valjaita?? ;)

Puspus.


<3Hepoliini