Terveisiä Hepoliinilasta.

Olen tänään ollut kotosalla vain, kuten nyt oikeastaan muutenkin (siis olen paljon kotona). Äiti kutsuskeli vähän käymään siellä päivällä kun olivat siskon ja kummipojankin pyytäneet sinne, mutta meni tuo herääminen aika hitaan ja pitkän kaavan kautta, joten jätin väliin. Ja muutenkin tullut nähtyä niitä lähiaikoina aika paljon, että kaipasi ihan vaan omaa hengitystilaa vaihteeksi.

Tänään oli jääkaappi sen näköinen, että se tiesi 800metrin kävelymatkaa lähikauppaan. Olisi mulla ollut ruokaa, mutta unohdin sen (taas jälleen kerran) liedelle eilen, eikä oikeen viitsinyt testata saako ruokamyrkytyksen vai ei, joten lähdin ruoan hakuun. No menomatka meni ihan jouhevasti, mutta paluumatka täyden kauppakassin (jee, tililtä löytyi vielä rahaa!) ja kissanhiekkapussin kanssa oli aika hauiksiakasvattava. Saipa vähän hyötyliikuntaa ainakin, ellei muuta. Kassalle tuli joku tosi vanha mummeli mun jälkeen, joka alkoi selittää kaupan vaaleatukkaiselle ja sinisilmäiselle kassapojalle jostakin vatsan toiminnasta, ellen väärin kuullut. ja sitten se sanoi, että oli saanut raahattua itsensä pitkästä aikaa ulos kun oli ollut kotona kaatumisen jälkeen. Mä sitten sille sanoin, että koittaisi mummu pysyä jatkossa pystyssä, heh. Ja sitten se jäi sinne kassapoikaa jututtamaan.

Mulla on huomenna työpaikkahaastattelu. Mietin yön yli asiaa, ja soitin että musta saa huhuilla sinne varsinaiselle työnantajalle mielellään. Sitten kurssityyppi soitti tsemppaussoiton, osaa se olla aika kannustava vaan, kiitos siitä hänelle. Just kaipaski sillä hetkellä positiivista potkua persiille, tosin oli jo sitä ennen soittanut sinne "esikarsijalle", ettei hänen soittonsa nyt varsinaisesti siihen päätökseen vaikuttanut. Ja sitä paitsi huomennahan se todellinen näytönpaikka sitten vasta on... Ja voihan siinä käydä niin, etten mä kelpaa niille sinne, tai että on joku enemmän sopiva henkilö tarjolla siihen, mutta sen näkee sitten. Perjantaina kai saa kuulla, onko hepoliini kelvollinen siihen hommaan. MUTTA. Se on joku ryhmähaastattelu, ja mä en ole koskaan ollut sellaisessa. Mielenkiinnolla odotan mitä tuleman pitää. Toivottavasti en nyt sössi sitä haastattelua jotenkin (kuten yleensä...).

Mä rankaisin ROCKYA(se imuri) tänään ja imuroin koko kämpän koiran karvoista(ja kissankin). Juuri olin saanut imuroitua (ja siinäkin välissä puhunut äitin kanssa puhelimessa asioista)ja tehtyä kasan voileipiä  ja olin mennyt parvekkeelle syömään niitä auringonpaisteeseen, kun näin ikkunasta että kukkapurkki (jonka olin pätevänä laskenut kissa raapimispuun päälle) heilui uhkaavasti. Myöhästyin noin kolme sekuntia, joten koko paska rysähti juuri siivotulle lattialle paskaksi. Multa pääsi suusta "VOI PERSE!!", ja melkein kuulin alakerran naapurin hengityksen siinä vaiheessa omalta parvekkeeltaan. Ei siinä sitten, harjaa ja rikkalapiota käteen ja Rocky kaapista ulos uusintaa varten. Meni purkkikin rikki ja kuiva multa (kastelu vähän unohtunu vissiin) pölisi pitkin lattiaa. Kiitin kissaa ohjelmanumeron järjestämisestä mutta siivosin kiltisti, koska kissa ei valitettavasti osaa (vielä) siivota. Nyt se nukkuu kai saunassa, on nukkunut melkeen koko päivän... Varmaan sillä on ikävä koiraa ja ukkelia.

Että sellaisia. NIIN ja en voinut sitten välttää törmäämästä naapurin uteliaaseen tätiin, joka heti kysyi että "sekö sun kaverisi(mikä vitun KAVERI) muutti nyt pois täältä?". Mä sitten annoin oikeen pohjamultia raapivan luonnehdinnan siitä miten itse muutan kohta halvempaan(perkele) kämppään kun alkoi inisemään miten täällä asukkaat vaihtuu niin tiuhaan ja sanoin, ettei mulla olisi ollut varaa tähän yksin jäädä asumaan. Perhana, MITEN uteliaita ihmiset voivat olla oikeen? Mulla ei ole koskaan mennyt jakeluun, että naapuri koetaan ikään kuin yhteiseksi omaisuudeksi.

Nyt vähän teetä ja sympatiaa, ja huomista koitosta (kello 13) odottamaan. Hyvin on muuten unohtanut, että jotain sellaista saatanallista välinettä, kuin televisio, on koskaan keksittykään(ehkä). ;)

Tänään on ollut (henkisesti) vähän parempi päivä vaihteeksi. Voimia!


<3Hepoliini