Iltaa.

Tulin juuri koiralenkiltä kotio. Että jaksoi taas alkaa sen eläimen naama vituttamaan. Alkulenkki meni ihan hyvin; liikuttiin eteen päin tasaista tahtia, mutta loppulenkistä alkoi herra hyytymään jokaisen lajikaverin kusen kohdalle. Sitten mulla alkoi kiehua päässä siihen tyyliin, että teki mieli huutaa ääneen. Sen sijaan kävin tupakalla kun pääsin turvallisesti ja ehkä itseäni nolaamatta sisälle asti.

Mietin tuossa keittiössä vesilasi kädessä, kun huuhtelin sinisen tupakan kamalaa makua suustani, että mitäköhän tekemistä sitä keksisi käsille, sitten kun kohta joutuu tekemään noita lenkkejä ilman koiraa. Että pitäisikö sitä taipua entisen työterveyslääkärin suositukseen, joka kehotti mua sauvakävelemään, koska se tekisi hyvää mun hartiaseudulle, jos imago vaan kestää kyseisen toiminnan julkisilla paikoilla. Mitäköhän se silläkin tarkoitti, en ymmärrä... No en mä kyllä rehellisesti sanottuna tiedä, kestäisikö mulla kantti lähteä yksinään jotkut kepit käsissä viuhtomaan tuonne pitkin kävelyteitä. Varmaan ainakin vatsalihakset saisi harjoitusta kun naurusta ei tulisi loppua. "Sauvoilla on omat paikkansa", sanoo jo vanha viidakon lakikin?

Mä en oikeastaan haluaisi edes puhua koko asiasta, mutta sanon nyt kuitenkin, että näyttää vahvasti siltä, että ukkeli todellakin muuttaa sinne Kuopioon yksinään. Kaikki järjestelyt on tehty sitä silmällä pitäen. Jotenkin tuli siellä lenkillä todella epäonnistunut olo, siis sen suhteen, ettei nyt sitten saanut tätäkään suhdetta kestämään nähtävästi. Mä aattelin siinä käppäilessäni eräällä aika pitkällä suoralla, jonka varrella kasvaa isoja tammia, että sitä äitimuorin lausahdusta lainaten teettäisin itselleni paidan, jossa lukee "Olihan Elisabeth Taylorkin 8 kertaa naimisissa!". Väriltään se voisi olla ehkä musta, tai punainen. Ehkä mieluummin punainen. Se olisi ikään kuin sellaista henkilökohtaista sairaahkoa terapiapilaa. "Huumorilla siitä selviää", joopa.

Varmaan pitäisi alkaa sitten katelaa itelleenkin jotakin koppia, jota kai asunnoksikin kutsutaan. Ja varmaan pitäisi ilmoittaa sinne kurssillekin, että mä en lähdekään Savoon, vaikka mä oon melkeen 100% varma, että ne siellä tietää tasan tarkkaan tämän mun blokini osoitteen, ja ehtivät lukea sen täältä ennen kuin ehdin sanoa "Turku". Voi olla, että olen väärässä, mutta viimeeksi ne jostakin syystä olivat jo niin varmoja siitä mun Kuopioon muuttamisesta, ennen kuin ehdin mitään sanoa. No ihan sama mulle. Mä leikin, että kukaan ei tiedä yhtään mitään. Mietin myös, että saisikohan tässä luukussa asua vielä ensi kuun loppuun saakka, jos oikein kauniisti pyytäisi vuokranantajataholta. No, täytyy soittaa sinne. Ei vaan jaksaisi. Ja sitten jos/kun mä jään tänne Turkuun, niin pitää varmaan alkaa uudestaan kattelemaan sitä työpaikkaa täältä sitten. Sekin ahdistaa. Toivottavasti löytäisi jonkun tilapäisen/määräaikaisen pätkän tähän tilanteeseen, en kuitenkaan ole sata varma, haluanko sitoutua tähän kaupunkiin "loppuelämäkseni". Että varmaan johonkin ihmiskauppafirmaan voisi tässä tapauksessa ottaa ensisijaisesti yhteyttä...

Ahdistavaa, mutta eiköhän se siitä vielä hyväksi muutu (ahahaha...). Täytyy vaan koittaa pitää mielessä, että miksi mä en sinne Kuopioon halunnut. Sitäkin varten aion suunnitella muutaman sopivan sauvakävelypaidan teksteineen itteäni varten (mahdollista sauvakävelykaveria unohtamatta). Joo. Peace and love.

<3Hepoliini