Heippa taas.

Päivitetääs vähäsen päivän tapahtumia. Isä-hepoliini kävi tuomassa mulle sitä yskänärsytystä hillitsevää yskänlääkettä. Ja mä kun luulin, että se tapahtuisi vasta illalla, no kiva homma. Ottaisin sitä kuulemma nukkumaanmennessä (miksi ei nyt, miksi?).

Verta on tullut nenästä kaksi kertaa tämän päivän aikana. Ekalla kerralla vähän ja tokalla kerralla vähän enemmän. En uskalla enää niistää, enkä käyttää sitä nenäsumutetta. Ei sen puoleen, en ole sitä nyt sumutellutkaan.

Kurssittyyppi oli soittanut mulle kun olin koiran kanssa ulkona. No, tuppo nenässä sitten soitin sille, että mitä asiaa. Se sanoi, että vaikka me sovittiin, että mä saan hoitaa nämä muuttokuviot tässä rauhassa ensin, niin oli kuitenkin alustavasti kaupannut mua yhteen puljuun töihin, ja kysyi saako lähettää mun seeveen sinne. "Lähetä vaan", kuulin itseni aukovan suuta. Sitten mä kerroin olevani kipeä ja pirun buukattu tälle viikolle muutenkin, että naamannäyttäminen sille työnantajalle siirtyy ensi viikkoon. Huhhuijaa. Onhan sitten elämänmuutosta kerralla, jos sekin vielä tähän syssyyn toteutuisi... Mitenköhän mä edes pärjäisin siinä hommassa, tuli vaan mieleen. No mutta sen näkee sitten. Ja on mulla kaikkia muitakin ajatuksia siitä asiasta, joita en nyt tässä uskalla tuoda julki, syystä tai toisesta... Työt on ihan ookoo, en mä sillä, mutta mutta... No mä sanon: Mua pelottaa, että olen sitten pallo jalassa siinä hommassa kiinni, enkä pääse täältä koskaan liikkumaan mihinkään (siis jos se on epäsäännöllistä vuorotyötä...JOS on). Mutta ei kai sitä sitten voi (koskaan) mitään säännöllisiä työaikoja vaatia, perkele.

Ukkeli lähti huitelemaan jonnekin kahville yhden kaverinsa kanssa. Ei vissiin nyt mene ihan putkeen noi sen hommat...

Ja mä oon niin poikki tästä kipeilystä, etten edes jaksa ahdistua mistään, vaikka ehkä voisinkin. Painijoilla ei kuulemma sitten olekaan vyötä, mikä oli pienoinen järkytys mun herkälle sielulleni...

Joo, kaikenlaista on saanut taas tänään miettiä.

Huhhuijaa... ei jaksaisi...

<3Hepoliini