Heissan!

Ihan pirun tuulinen päivä ollut ulkona tänään. Onneksi ei sentään ole ollut ihan kamalan kylmä, etteivät puut jäädy pystyyn. Näin muuten sisiliskon tuolla erään tien varressa kun tein koiraeläimen kanssa iltapäivälenkkiä.

On taas tullut suoritettua operaatio omaisuudenjakoa, kun ukkelillakin oli vapaapäivä. Tänään olivat vuorossa keittiövälineet ja astiat... Ja mä huomasin, että mä en omista edes YHTÄ kattilaa, en paistinpannua, en haarukoita, en veitsiä, no muutaman lusikan sentään! Ukkeli oli kuitenkin sen verran reilu, että sain mm. kakkuvuoan ynnä muuta pikku härpäkettä, mitä keittiössä joskus voi tarvita. Onneksi mulla sentään on laseja, mukeja ja lautasia. Mutta eipä ole kahvinkeitintä, vedenkeitintä tai mikroa, ne kaikki kun sattuu omistamaan ukkeli nimeltään ukkeli. Kai sitä uunissakin voi vettä teetä varten lämmittää, vai mitä häh? T: kotitalousihme ;)

Jooh, sitten katselin netistä taas asuntoja, ja soitin erääseen toimistoon, jonka kautta näyttäisi olevan aika edullisiakin(??) asuntoja, tosin sitten vastaavasti hyvin pieniä, mutta tuskin tässä tilanteessa tarvitsen mitään kotia, jossa voin sanoa meneväni nautiskelemaan drinkkiä talon länsisiipeen? Toisaalta, pienikin kaksio olisi mukavampi, kuin suuri yksiö, voisi sitten kävellä sentään huoneesta toiseen, jos seinät alkaa tuntua kaatuvan päälle. Yksiössä kun pitää sitten kiertää niitä "häkin" seiniä vaan. Mutta en mä sillä sano, että jotenkin tässä nyt kranttuilemaan alkaisin, kun todellakaan ei ole siihen millään mittapuulla varaa, vaan ihan vaan sen takia, mikä nyt kotona viihtyvästä ihmisestä tuntuISI mukavalta.

Sitten laitoin kurssimiehelle sähköpostia, etten aiokaan muuttaa Kuopioon. Olisin tietysti voinut soittaa, mutta kun muutenkaan en pidä puhelimessa roikkumisesta, ja netistä maksaa muutenkin kk-hintaa, niin aattelin lähestyä kirjallisesti. No sitten se kysyi, että mistä moinen suunnanmuutos... Ja huomenna menen paikan päälle keskustelemaan tästä tilanteesta, siis ihan työllisyyden näkökulmasta katsoen. Ajattelin, että sen jälkeen pölähtää menen sinne asuntopuljuun kattelemaan, että oisko niillä tarjota mun kukkarolle sopivaa koppia. Paska juttu vaan, että ne vaatii kahden kuukauden vuokraa vastaavan takuusumman, ja mä saan tästä kämpästä takuurahat (jos saan) ulos vasta, kun isännöitsijä on käynyt tarkastamassa että kaikki on ookoo. Koitin myös soittaa nykyiselle vuokranantajalle, mutta sieltä ei jostakin syystä vastattu koko päivänä. Outoako ehkä?!

Tietysti voisin raahata kamat häntä koipien välissä joksikin aikaa vaikka vanhempien luokse, mutta jos en vielä sanonut, niin ei ne taida mua sinne ensisijaisesti haluta edes väliaikaisesti...Enkä kyllä todellakaan itsekään sinne haluaisi. Äiti reiluna kyllä tarjoutui lainaamaan mulle asunnonsaamista varten raakaa rahaa (onkohan ne voittaneet lotossa??), kuten taisin jo mainita jossakin välissä.

Tänään sitten heräsin siihenkin, että asunnon puutteen ja rahan puutteen lisäksi pitäisi varmaan olla jokin väline, jolla noita kamoja siirtelee, sitten kun on jokin osoite, MIHIN niitä siirtelee. Pesukone jää meinaan mulle, ja ei kai sitä oikeen bussissakaan voi kuljettaa, vai voikohan?

Täytyy varmaan pitää jotkut tupaantulijaiset. Jos askartelisi oikeen hienot kortit ja kirjoittaisi niihin, että jos haluatte tuoda jotakin, niin tuokaa kattila, paistinpannu tai paistokasari(mieluummin), että saan laiettua ruokaa. Eikös se joskus ole ollut tapana, että tupareihin tuodaan jotakin tuollaista sälää tullessaan? Ai ei? Joo? No, kuhan heitin. Tai sitten voisi tehdä lahjalistan sinne Elegian "suosittelemalle" Stckmannille. Vitsivitsi...(ehkä) ;)

Ihan suht hyvin on mennyt tämä päivä noin "hengelliseltä" puolelta katsoen, vaikka on se aika raastavaa tavallaan tuo tavaroiden lataaminen pakettiin, kun toisissa laatikoissa lukee "hepoliini" ja toisissa "ukkeli". Mutta elämä on. Puspus.

<3Hepoliini