Yötä.

Kävin äsken tupakilla. Aika hiljaista oli ulkona. Ei ollut "Jokkekaan" pummaamassa tupakkia. Jokke oli joku sellanen vähän hyvinmaistelleen näkönen vanhempi mieskaveri, joka tänään halusi ottaa multa savut välistä kun kävin röökillä pihalla, mutta jolle mä en halunnut antaa, koska en halunnut vaihtaa limoja sen kanssa. Siksi luovuin suosiolla nortistani ja hain sisältä uuden. Lähtiessäni "Jokke" käski sanoa vanhemmille terveisiä, johon mä sanoin että asun kyllä ihan itsekseni, ja päässäni mietin, minkäköhän ikäiseksi mua taas oikeen mahdettiin luulla. Mutta kuten juhannusseurastamme yksi "ampuja" totesi, vanhempien miesten silmissä nuoret naiset näyttävät aina vain nuoremmilta. Olisiko sitten vika katsojan silmässä, kuka tietää.

Töissä oli ihan normipäivä vaikka huomasin koko ajan seuraavani kuinka työaikapalkki ruudulla oikein etenee. Eilinen päivä olikin sitten ihan silkkaa väsymystä ja tuskaa. Harmi ettei oikeen voi kertoa tuon työn saloista sen enempää...

Eilen törmäsin linja-autossa ukkelin entiseen kurssikaveriin. Käski sanoa Uulle terkut, jotka saman tien välitin tekstarilla perille. Hitto kun noi ilmatkin on olleet ihan persesuolesta, niin on pitänyt sahata bussilla, kun mua ei ainakaan sen hirveemmin kiinnosta kastua missään vesisateessa pyörällä polkien. Huomenna onkin sitten jo jälleen vapaapäivä, en tiedä mitä meinasin tehdä. Itseni tuntien saan tuskin mitään järkevää aikaiseksi. Operaatiota "Verhot väliseinänä" voisi tietysti jatkaa, mutta saas ny nähä. Ja sitten ajattelin jotta oisko hakenut kaupasta maalia ja maalannut tuon eteisen, mutta enpä tiiä... Ja sitten tietty voisi siivota tätä kämppää, mutta enpä tiedä siitäkään, huvittaako enää huomenna... Ja sitten voisi pestä pyykkiä, mutta enpä tiiä...

Äiti laittoi tänään viestiä että kävisinkö kastelemassa sen kukkasia kun lähtevät pohjoiseen. Siskolta ei kuulemma ollut viitsinyt kysyä, ne kun käyvät jo muutenkin kastelemassa siskon ukon vanhempien risuja. Mä siinä sitten sanoin, että aika paskasti on noita työvuoroja lähteä jonneki toiselle puolelle kaupunkia nostelemaan vesikannua, että eikö se voisi myös kysyä, voiko sisko käydä ainakin osan aikaa tekemässä sen homman. Sillä kun sitä aikaa on muutenkin enemmän. Mutta ilmeisesti äiti elää siinä uskossa että kasivuotias lapsi on liian hankalaa nostaa kärryyn ja ajaa ILMAISEKSI bussilla sinne kastelupaikalle, joten mullehan sitä nakkia sieltä lensi. Hyvä että ajatteli miten se kasteluoperaatio SISKON elämään vaikuttaa (muut kukat plus hankala meneminen) mutta kiva kun ajatteli sitä, että ehkä se ei munkaan elämään kovin helpota ravata työpäivää ennen/sen jälkeen niiden rehujen perässä. Onko tuossa kuviossa jokin ristiriita, vai olenko vaan itsekäs kun haluan että minunkin kuvioni olisi otettu niissä ajatuskuvioissa huomioon? Mutta kyllä v**** hepoliini sitten ravaa niitä perkeleen puskia lannoittamassa. Anteeksi vaan, piti vielä ihan päästä valittamaan aiheesta. Mutta MULLAKIN on kuitenkin elämä, vaikka siihen ei kuulukaan miehen äidin kukkapuskat ja hankalasti(wtf?!) liikuteltava pentu. Jos se muksu on reissannut jo jossakin Vietnamissa asti, niin eiköhän sen äiti olisi kyennyt tekemään sen kanssa retken "mummolaankin"... murh. T: kyllä, olen niin pirun itsekäs mutta kastelen ne kukkas kummiski

Huh. Helpotti. Mä en vaan oo oikeen viime aikoina kestänyt äidin kanssa puhelimessa puhumista ja puhelimesahan tuokin asia lopulta hoidettiin (säädettiin). Ihan päivämääriä piti miettiä, ihan niinku kasvit minkään kalentereiden päälle ymmärtäisivät. Täytyy tunnustaa, että olen ollut tänään ja eilen vähän ailahtelevaisella mielellä, ja kärsimätön. Harkitsen taas nyrkkeilysäkin ostamista. Voisi takoa oikeen kunnolla, ja potkia. Väsyttääkin...

En mä jaksa nyyhkiä nyt enää enempää (rajansa kaikella). Hyvää yötä vaan ja nähellään joskus. Tekis mieli sanoa paha sana, mutten jaksa tehdä sitäkään (enää).

<3Hepoliini