Heippati.

Nukuin tänään pitkään ja antaumuksella, vasta puoli kahdeltatoista könysin sängystä ylös, vaikka heräsin oikeesti jo kyllä vähän aiemmin. Piti ottaa nyt ilo irti ihan vaan siitä että saattoi kölliä peiton alla ihan rauhassa ilman herätyskellon ärsyttävää ininää. Joskus aikoinaan (ekseks)eksällä oli kirjallisuutta opiskeleva kaveri, jolla oli tyttökaveri(joka myös opiskeli kirjallisuutta), joka oli jostakin pohjanmaalta kotoisin, jolla oli pikkusisko, jolla oli kuulemma herätyskello, joka sanoi aamulla että "nyt on uusi päivä taas, aika herätä" tai jotain sellaista. Joku Muumikello se taisi olla. Mietin vaan, että kyllä sellaiseen ääneen olisi paljon mukavampi herätä ku siihen tavalliseen "pi-pi-pi-pi! pi-pi-pi-pi!"- töksäyttelyyn, joka vihloo korvia(ja joka tekisi mieli vaientaa heittämällä kello seinään aina silloin tällöin).

Mulla tuli äsken jostakin mieleen(en herranjumala nyt tiiä että minkä takia..), että mulla oli kuulemma lapsena aina tapana piirtää sarjakuvia ja juttuja, joihin sitten sanelin tekstit, jotka äiti kirjoitti ylös. Mun ensimmäisiä "runoja"(köhhöh, ja hahhah) oli pätkä joka meni jotenkin: "Kopo pieni yllään, oli kävelyllään". Varmaan äiti siitä veti omat johtopäätöksensä, ja jatkossa mua enemmänkin kannustettiin sitten tuohon kuvallisen ilmaisun puoleen kirjallisen sijaan. Lapsena mulla oli myös kunnianhimoisia aatoksia kirjoittaa oma kirja sen aikaisten Anni Polvien ja muiden lukuelämysten innoittamana. Projekti alkoi aina sillä tavalla että ensin hommasin tyhjän kirjan/vihkosen ja koristelin siihen hienon kannen. Homma sitten aina tyrehtyi siihen, että keskittymiskyky loppui kesken parin ensimmäisen aukeaman jälkeen, hehheh. Että ne niistä hepoliinin teinikirjoista sitten. Ja sen jälkeen olenkin keskittynyt vain lukemaan muiden tuotoksia. Mutta hienoa oli silloin joskus kun fanitin Tiina-kirjoja, kun sain läjän omistuskirjoitettuja opuksia itseltään Anni Polvalta. Meidän äiti siihen tutustui silloin joskus jossakin(en sano missä), ja oli kertonut sille miten innokas  annipolvittaja mä oikeen olin.

Lueskelin tuossa aikani kuluksi Me Naisista lukijoiden kirjoituskilpailun satoa. Sellasia rakkausaiheisia tarinoita. Oonkohan taas jotenkin herkällä tuulella kun vedet tuli ihan silmiin siinä kun pääherne käsitteli lukemaansa... Se on tää "krapulapäivää" seuraava päivä aina vielä vähän sellaista henkisesti herkkää aikaa. Tai sitten mulla on taas se aika kuusta (siis se toinen puolikas kiertoa) kun PMS pistää päätään pintaan. Vähän väsyttääkin, ja tuntuu kuin olisi jäänyt jyrän alle noin fyysisesti. Ajattelin, että olisin polkenut pyörällä käymään läheisessä isommassa marketissa, mutta täytyy nyt katsoa, jos sitä jaksaa/huvittaa. Tai sitten voisin mennä vähän ulos käppäilemään, ja käydä vaikka joen rannassa katsomassa hevosia. Mutta sitä ennen mä suunnittelin käyväni päiväkylvyssä, jos siinä tulisi huuhdeltua vielä loput alkoholihuurut iholta pois, joita olen tässä haihdutellut. Ja kylvyn pitää olla NIIN kuuma että juuri ja juuri kestää mennä sinne veteen. Sitten ankat sinne lillumaan, ja kylpyainetta(namin tuoksuista:)) sekaan ja hepoliini sinne joukon jatkoksi pulikoimaan. Ai vitsi, nyt olisi kiva mennä uimaan, mutta se vaatisi jo niin suuria ponnisteluja(pyörällä polkemista ja muuta) ettei jaksa.

Mukavaa päivää kaikille, toivottavasti juhannus on sujunut hyvin.

<3Hepoliini