Haudi!

Terveisiä hepoliinilasta. Kerrataas taas jälleen kerran vähän päivän tapahtumia, ja vähän eilisiäkin...

...Viime yönä en meinannut saada unenpäästä kiinni. Päässä ei varsinaisesti liikkunut mitään sen kummempaa(ai ei vai, pölö, älä VALEHTELE itelles!), mutta tuijottelin kattoa ja seiniä ja ulkoa kajastavaa katulampun valoa. Väsytti ihan pirusti, mutta oli sillä tavalla aika epämääräisesti epämiellyttävä olo pääherneessä. No se sitten johti siihen, että aamulla olin ihan v****(mikäköhän sensuuri muhun nykyään on iskenyt kiroilun suhteen?!)väsynyt. Menin bussilla töihin vaikka jos olisin kulkenut pyörällä, olisin voinut lähteä myöhemmin - kevyt ristiriitako tuossa asiassa?

Töissä haukottelin ainakin 500 kertaa, vaikka jossakin vaiheessa sekosin laskuista. Mitään sen kummempia mokailuja ei silmät ristissä- olotila kuitenkaan aiheuttanut, vaikka yhden aika "pahan"(joo, ihan "kauheeta", hui) kämmin onnistuin vahingossa tekaisemaan, ja sitten loppupäivästä meinasi olla silläviisiin väsynyt, että meinasi alkaa naurattamaan ihan väärillä hetkillä, ja sanat menivät solmuun jne.... Sellasta se teettää. Väsymyksen lisäksi olin aika pirun allapäin silloin aamulla.

Kun pääsin töistä, niin isitaksi kävi hakemassa mut niiden luokse kyläilemään, halusivat nähdä mua ja siskoa, ennen kuin lähtevät hurjastelemaan pohjoiseen, äitimuorilla kun alkoi kesäloma. Mä teen nykyään joka kerta mielessäni ristinmerkkiä kun tiedän niiden olevan tienpäällä. Mun mielestä isukki tarvitsisi uudet silmälasit(vähintään...), mutta niillä taitaa olla paremmat suojelusenkelit kuin mulla jumalattomalla (kirkonjäsenellä(KÖH)).

No käytiin - me "perheen" neljä blondia(enemmän tai vähemmän), sisko, poju, minä ja äiti - leikkimässä ja pelaamassa viereisellä kentällä vähäsen. Mä väitän että mun sisäilman kalvennuttaman hipiänikin sai edes murusen väriä pintaan siinä samalla, vaikka niin olenkin ollut tänä kesänä (liikaa) poissa auringosta. Äiti ja isä asuvat yhä samoilla kulmilla, joilla mä asuin lapsenakin, ja kävimme vanhan kotitaloni takapihalla istumassa hiekkalaatikon reunalla ja keinumassa. Sisko antoi mulle vauhtia (en ymmärrä edes punastua), ja siskonpoika mulkoili kuulemma mustasukkaisena viereisessä keinussa, heh. Jotenkin tuntui, että kaikki paikat olivat kutistuneet sitten lapsuuden kesistä. Hyvin palautui mieleen kaikki muistot, ja helppo oli palauttaa mieleen että missä sitä aina kavereiden kanssa tehtiin mitäkin. "Tuolla hypittiin aina hyppynarua, ja tuossa aina keväisin istuttiin ensimmäisiä kertoja ilman pitkähihaisia ensimmäisissä lämpimissä auringonsäteissä". "Tuolla keinuttiin, ja laulettiin Dingon Autiotaloa oikeassa punaisessa ilta-auringossa kasettimankkarin säestämänä". "Tuossa roikuttiin kaverin kanssa samanlaiset shortsit jalassa pikkulikkoina pyykkinaruissa, ja tuolla oli maailman isoin lätäkkö aina keväisin...".

Nyt mä sitten napotan täällä uudessa kopissani, ja kokoilen uusia muistikuvia elämästä päänuppiin. Kuuntelen radiota. Äsken huudatin taas vähän Nightwishin Highest Hopesia, mutta sitten alkoi hermostuttamaan se, kun juuri eilen sitä kuuntelin niin paljon, vaikka niin paljon siitä koksusta tykkäänkin. Nyt soi radio Suomipoppi sit vaihteeksi taas. Ah, niin helppoa. Sain itsestäni sen verran irti, että asensin musavehkeeseen loputkin kaksi (toimivaa) kaiutinta paikoilleen. Kuuluupa vähän paremmin sitten äänet naapuriinkin.

Kissa istuu pöydällä tuossa mun edessä ja mulkoilee ulkona vapaana (aina) napottavaa naapurin kattia. Välillä se kutsuu sitä joinakin päivinä säälittävästi, ja olen miettinyt, että pakko varmaan laittaa Rompullekin naru välillä massun ympärille, ja viedä se pihalle. Siinä on vaan se paskamainen puoli, että säikkyy kuin sekopäinen kaikkia äkillisiä kovia ääniä. Mutta ainahan sitä voi soittaa palokunnan pojat paikalle sitä puusta noutamaan?

Että eipä tässä kummempia. Palkkaakin oli taas rapsahtanut vähän tilille, ja koko viikonlopun olen töissä. Mutta vanha viidakon sanontakin jo sanoo että "Kun on aikaa, ei ole rahaa; ja kun on rahaa, ei ole aikaa". Mutta en valita, ihan hyvä paikkahan tuo työmaa on aikaansa kulutella. Saa jopa käyttää omia vaatteita, hehheh. Mitäs mun piti vielä sanoa jotakin, mutta se unohtui. Niin, äiti ja isä käyvät sitten Ukkelin luona viemässä koiruudelle sen lelut täältä multa(vihdoin ja viimein)lauantaina kun ajavat sinne Kainuun suunnalle. No, ei se ollut se, mitä mun piti sanoa, mutta ehkä se vielä tulee mieleen... Nyt tupsulle, sitten ehkä suihkuun ja sitten vaan oleilua ennen tuutiluuta ja nukkumattia. Siijuu.

Niin ja O, tervetuloa miehekkeen kanssa ensi viikonloppuna tänne mun luo. :)

<3Hepoliini

P.S. "Over the hills and far away"