Huomenta.

Olen ollut hereillä vajaan tunnin. Mä voisin vaikka vannoa, että heräsin ääneen, joka kuuluu mesestä kun hotmailiin tulee sähköpostia, mutta ei kai se ollut mahdollista, kun ei mulla ole kone yöllä auki sentään ollut. Näin taas jotain ihan pimahtaneita uniakin. Olin jossakin eläinpuiston tapaisessa, ja mulla oli videokamera, jolla kuvasin, kun ankkaperhe uiskenteli peräsulat pystyssä pitkin jotakin allasreittä jonossa eteen päin. Sitten poljin polkupyörällä, tapasin siskon ja sen lapsen, kunnes löysin itseni joltakin vuokrahuvilalta, joka sinne sisään mennessäni sijaitsi vielä jossakin rannalla, mutta samalla muiden talojen välissä, ja jonka lattialta poimin vedessä sieläksi hioutuneen kiven, pistin sen taskuuni ja myöhemmin suuhuni, huomatakseni että se olikin suklaata. Talosta poistuttuani, olivat muut rakennukset poistuneet, ja jäljellä oli vain vuokrahuvila, kamera ja minä. Jotenkin oli "syntinen" olo, kun olin pihistänyt kivikarkkia sieltä, mutta harkitsin heti samaan hengen vetoon uutta retkeä paikkaan, jossa kivetkin ovat karkkia. Ja koko retken kuvasin siis videokameralla. Outoa siinä oli se, että välillä näyin itsekin kuvassa, vaikka olin kameran takana.

Äsken tupakilla pihalla istuessani mietin sitä kirjaa, jota aloin yöllä lukea. Siitä mulla jonkin epämääräisen sillan kautta tuli mieleen, etten oikeastaan koskaan ole tainnut lukea yhtään elämänkertaa. Ja siitä mulla tuli mieleen se, kun joskus olen joidenkin kuullut puhuvan/kirjoittavan, miten arveluttavaa on se, että jotkut tilittävät koko elämänsä sisällön jonnekin nettiin ja blokiin. Ja siitä mulle tuli mieleen se, että ovatko ns. "elämäkerrat" sitten oikeasti jotakin tarinaa, eivätkä faktaa ollenkaan. Että mitä eroa on siinä, että kirjoittaa jonkun elämäkerran kansien väliin, vai sitten siinä, että raapustaa paloja elämästään melkein reaaliaikaisesti kaikkien tutkittavaksi ja luettavaksi. Varmaan eroa on ainakin siinä, että blokkaamalla ei tarvitse muistella, mitä sinäkin sumuisena aamuna vuonna 2007 mahdoit ajatella ja tehdä kun menit sinne ja tänne. En mä tiedä. Taidan lopettaa pohdinnan tähän, ei mun aivokapasiteetti yllä nyt mihinkään syväluotaavampiin analyyseihin tuollaisista höpöajatuksista... Mutta miltä kuulostaisi elämäkerta kuvina? Siis ei yhtään tekstiä(no, ehkä ihan vähän), mutta paljon kuvia, yhden elämän verran? Niin, ja kansien välissä. Varmaan joku on sellaisen tehnytkin(niin kuin tässä maailmassa kaiken muunkin), mutta tarviiko sitä pyörää keksiä kahta kertaa.

Juon tässä teetä. Pervoimmille lukijoilleni voin tarjota aamunamupalana informaation siitä, että mulla ei ole hupparin alla yhtään mitään. No hehheh, siis että vaatteet päällä tässä jopa istutaan(tällä kertaa). Mietiskelin vaan, että pitäisi varmaan käydä kaupassakin ja tehdä jotain ruokaa. Jotenkin sitä ei vaan yhtään keksi, mitä sitä voisi syödä. Mua kun ei ole kuitenkaan siunattu ihan kamalasti millään luovan ruoanlaiton taidoilla. Ja sitä paitsi, lähikaupan valikoima on myös yksi ruokavaliota rajoittava tekijä, ellei sitten halua polkaista tuonne hieman kauemmas isompaan kauppaan. Pääasia kai kuitenkin syömisessä on se, että saa vatsansa täyteen, mutta vielä parempi on, että ruoka myös maistuu(hyvältä).

Mulla on silmät ihan ristissä. En oikeasti tiedä, miten pysyn hereillä ensi yön, ja yövuoro kestää vielä 10 tuntia! Voi luoja! Ja sitten tässä hieman jännityksellä odottelen, että ukkeli pihahtaisi itsestään jotakin, että milloin tulee täällä piipahtamaan. Nehän olivat keskenään sopineet, meidän äitin kanssa, että U saa yöpyä äitin ja isän luona nämä pari yötä, jotka Turussa viettää. Ja mun pitää antaa sille avain, koska Ä&I ovat siellä pohjoisessa kesälomaa viettämässä. Ja mä kuulin tästä vasta jälkikäteen, eli en ollut moisia kuvioita mukana säätämässä. Kaippa se on sitten ihan ok... Mahtaakohan koira enää muistaakaan mua. Vaikka mähän se aina eniten sen kanssa lenkkiäkin väänsin ulkona. Että ehkäpä se muistaa. Mä en nyt ole ihan varma, mutta huomenaamuna ukkeli taitaa jättää sen mun huomaan, kun menee omille asioilleen. Saakohan sitä sitten nukuttua yövuoron päätteeksi, kun elukka täällä pyörii, ja varmaan ihmettelee että mihin on tällä kertaa oikein joutunut. No, sen näkee sitten huomenna. Mutta luulisi kymmenen tunnin yövuoron jälkeen unien maistuvan.

Me saatiin muuten eilen uudet työvuorolistat. Jos onnistuisin vaihtamaan ensi viikon perjantain vuoron jonkun kanssa, niin mulla oliki ruhtinaalliset neljä(!) päivää vapaata putkeen siinä välissä. Täytyy nyt katsoa, että onko sitä mitään tähdellistä syytä saada niin "pitkää" vapaata itselleen samaan syssyyn...

Siijuu leitör. Mä koitan nyt keksiä jotakin tekemistä. Vähän levoton olo.

<3Hepoliini