Helou.

Nonni. Vapaapäivä sitten alkaa häämöttää loppuansa. Mitäs mä olen tänään tehnytkään... Aamulla heräsin epämiellyttävästi kevyeen vatsakipuun, vaikka unta olisi palloon vielä riittänytkin. Muistelin lainanneeni siskolta puolitoista viikkoa sitten eräänä iltana pihalla särkynappia, ja kuumeisesti koitin aktivoida päähernettä muistamaan, minne olin mokoman puudutusnapin oikein piilottanut. Onneksi kipu on aika voimakas motivaattori, joten keksin pillerin majailevan pohjalla yhden monista käsilaukuistani. Harmi vaan, että se oli Panadolia(antimainos, ei maksettu), joista ei ole v***nkaan apua v****kivuissa.

Vetäisin kuitenkin pana-napin naamariin aamupalan sekä teen painikkeena ja aloin suunnitella retkeä apteekkiin. Tietokone auki, ja lähiapteekin koordinaatit löytyivät melkeen kuin apteekin hyllyltä. Polkupyörän päälle, ja sykellystä lääkepuotiin. Kiva kun nykyään särkylääkkeitäkin(siis sellasia jotka auttavatkin, eli muuta ku panadolia, eli IBUprofeiinia) myydään useamman kuin kymmenen kappaleen pakkauksissa, joten otin varuilta heti kolmenkymmenen tabletin pakkauksen mukaan. On sitten seuraavaakin kipukohtausta varten mömmöt valmiina jemmassa.

Samalla reissulla päätin eksyä lähikirjastoon, joka sijaitsee ihan kevyen matkan päässä kotikonnusta. Teki mieli vissiin pohjustaa tulevaa lainauskieltoa; mulla kun on tapana olla aika huono palauttamaan aineistoa ajoissa takaisin lainapaikkaan. Jos joku viime vuonna haaveili lukevansa Turussa kirjat "Itke, Alegria" tai "Linnunradan käsikirja liftareille", niin mä voin tunnustaa, että panttasin niitä kotona varmaan puoli vuotta... sorry ihmiset. Muistan vielä, miten poskia alkoi kuumottaa kun vaelsin nöyränä ja katuvana uuden pääkirjaston puhtoiseen hiljaisuuteen niitä palauttamaan viime kesänä. Lapsena olin ihan yhtä juntti. Äiti meinasi repiä pelihousunsa, kun kerran ihan hukkasin kirjastoautosta lainaamani "Tintti kuun kamaralla"-sarjiksen, joka sitten vuosia myöhemmin löytyi jostakin romujeni joukosta, ja jonka äiti joutui tilipussistaan korvaamaan silloin kirjastolle. Kerran olivat myös ystävyyssuhteet koetuksella, kun en muistanut palauttaa ajoissa kaverin omalla kortillaan mulle lainaamia opuksia lastenkirjastoon... auts. Mutta nyt meinasin parantaa tapani - kyllä ihmiset voivat muuttua, vai mitä? Oikein uhalla lainasin kerralla (enemmän haastetta/ pohjaa lainauskiellolle) neljä kirjaa: 1.Kelvottomia ohjeita lasten kasvatukseen(Alice Beaven), 2.Oikku ja vapaus(Juha Seppälä), 3.Ripaskaa(Ivan Tykki) ja 4.Mustelmilla(Anna Quindlen). Aika reipas saa olla, että ehtii lainausajan puitteissa ne lukasta. Huvikseen tsekkasin, että löytyykö SusuPetalin "Taikkarin mäellä" myös mun lähikirjastosta, ja löytyihän se sieltä muiden runo-opusten hellästä puristuksesta.

Sitä lastenkasvatusopasta(aika kreisi kirjanen, hehheh(huumoria)) olen vähän lueskellut, mutta muuten on tietokone pitänyt mut naulittuna tähän pöydän ääreen siihen malliin että kohta tilaan jostakin hieromapalvelusta(kai niilläkin on kotiinkuljetus?!) jonkun puristelemaan mun niskojani. Kylpy voisi tehdä hyvää, mutta ei uskalla oikeen tähän aikaan alkaa lorisuttelemaan vettä tuolla, kun tässä talossa seinät ovat paperia, vai miten se meni... Yksikin päivä naapurista kuului aivan selvää naisen laulua, kun makasin juuri hyvin levänneenä ja heränneenä runkopatjallani lattianrajassa (unen)pöpperöisenä. Kappaleesta en kyllä saanut mitään selvää. Varmaan munkin viheltelyt, onnettomat hoilotusyritykset ja muut ääntelyt ovat sitten kaikuneet kanssaeläjien korviin saakka... Terveisiä vaan naapureille.

Että sisällä on tullut oltua. Sisko soitti tuossa illalla, kuuluvuus oli ihan perseestä. Miten kuuluvuus voikin olla niin suolesta, vaikka toinen asuu pihan toisella puolella?! No, se sitten ehdotti, että tulee käymään täällä, niin voidaan vähän rupatella. Vaihdettiin siinä pikkasen kuulumisia, keittelin siinä myös kaffet, ja hankin ainakin itselleni kamalan kofeiinitäpinän. Johtui varmaan siitä, kun ei kiinnostanut käydä tänään kaupassa hankkimassa kunnon ruokaa, joten oli vähän nälkä jo päällä siinä.

Siitä tulikin muuten mieleen, että kun olin lämmittämässä viimeisillä voimillani - tosin jo aiemmin, ennen siskon vierailua - lihapiirakkaa, niin multa kärähti sulake keittiöstä. Se tapahtui sillä tavalla, että kun mikro oli kuumentamassa lihistä, niin erehdyin laittamaan vedenkeittimen samalla päälle, ja siinä sitten myös ihan samalla meni sähköt. Mä olin ihan että MITÄÄH, KRIISI! Ja enhän mä muistanut että missä niitä sulakkeita oli. Katsastin sulaketaulua, niin eihän siellä missään lukenut millainen töttörö siihen pitäisi vaihtaa. Soitin sitten reippaana huoltomiehelle, ja kysyin että mistä hitosta mä tiedän millanen sulake mun pitää siihen vaihtaa/hommata, kun ei siellä lue missään sitä. No, se sitten kysyi, että oliko siinä sellainen värikäs juttu perässä, joka oli pongahtanut siitä ulos. Mä sanoin että joo, oli, johon se esitti uuden kysymyksen, että minkä VÄRINEN se juttu oli ollut. Mä sitten sanoin sille, että kai se oli punainen, ehkä. Sitten se tiesi kertoa, että kyseessä olikin 10 amppeerin sulake. Aika viksu ukko, mun mielestä, ohhoh. Kiitin kauniisti tästä vapauttavasta tiedosta, ja ukko vielä totesi äänellä, josta kuulsi läpi tietoisuus mun epätietoisuudesta, että soittaisin uudestaan, jos tulisi vielä mutkia sulakematkaan. No ei kai sitä voi kaikkea tietää! Huomenna pitää varmaan soittaa sinne uudestaan (vihdoinkin), koska mun vessanpönttö suoltaa vettä ulos paikoista joista ei pitäisi...köh. Että kyllä täällä muitakin kuin sulakehommia riittää. Onneksi mä muuten löysin sitten sellainen punaperäisen sulakkeen tuolta yhdestä purkamattomasta banaanilaatikosta(joita täällä vielä lojuu nurkissa).

Huomenna on taas töitä, tuntuu niin kuin ei olisi melkein poissa ollutkaan. Jos vähän lukisi vielä sitä älyvapaata lastenkasvatuskirjaa, tai vaihtoehtoisesti tarttuisi joko kirjaan "Mustelmilla" tai sitten mun omaan kappaleeseeni painotuotteesta "Rebekka", jonka joskus olen muistaakseni äitin kirjahyllystä pöllinyt, mutta jota en koskaan ole (muistaakseni) vielä lukenut. Joku sitä mulle tänään meinaan suositteli. Joku, jolla on aika hyvä maku, niin pitää varmaan uskoa sen suosituksia?

Nyt mä menen käymään tupakilla. Niin, tupakkalakkoalue, on nyt virallisesti sitten tupakkalakkoRIKKURIalue, katsokaa vaikka sivupalkista. Hyvää yötä vaan kaikille, toivottaapi hepoliini täältä pyykin kostuttamasta heppakopistansa. Pitäisköhän sulkea "näyteikkunakin" jo tältä päivältä, kun alkaa olla ulkonakin pimeää...

<3Hepoliini