Heips!

Pitkästä aikaa ehtii tässä oikein kirjoituspuuhien ääreen. Tai kyllähän sitä tulee töissä hakattua näppistä pitkin päiviä ehkä jopa enemmän kuin laki sallii, mutta ei se ole laisinkaan sama asia. Ja töistä puheenollen, siellä on tullut vieteltyä taas tähän päivään asti melkeen koko viikko. Tai olihan mulla viikon alussa vapaata, mutta siitä nyt on jo aikaa. Huomenna on sitten yksi vapaapäivä ja sitten taas töitä kolme päivää(tai yötäkin) ja sitten taas yksi vapaa ja sitten taas töitä ja sitten taas vapaa ja... Niin että töitä pukkaa ja hyvä niin. Vaikka edelleen olen sitä mieltä että kahdeksan tuntia persiillään alkaa lähennellä jo kipurajaa kaikin mahdollisin kuviteltavissa olevin tavoin, niin silleen sitä tuli taas tänään oltua kymmenen(ou-mai-gaaaad!)tuntia töissä.

Päivän alussa mietin että ei vittu, ei tälle rupeamalle näy loppua, ja seurailin taas työaikapalkin hidasta ja epävarmaan lipumista eteen päin, ja jopa rustasin paperille ruudukon, jossa oli 20 ruutua, joista jokainen ruutu vastasi yhtä puolituntista, ja aina kun puoli tuntia oli kulunut, niin mustasin yhden ruudun. Sanottakoon, että noin kolmen tunnin kohdalla menin sekaisin laskuista. Miten huono laskupää voi ihmisellä oikein olla? No mutta onneksi ei tarvitse laskea itse, kun tyuöaikapalkki tekee sen puolesta, vaikka välillä tuntuu että se palkki yrittää kusettaa aikaa ns. kotiin päin.

Ja sitten yhdessä vaiheessa päivää alkoi mystisesti tuntua vatsassa "siltä". Kiiruhdin niiltä sijoiltani pikapikaa vessaan ja totesin akuutin tamponintarpeen. Ja eihän mulla tietenkään ollut mitään välineitä mukana tällä kertaa, muutenkin oli jo menkat myöhässä puolitoista viikkoa, että ajattelin jo melkein sii'inneeni neitseellisesti(ahhah) jostakin todella pyhästä hengestä. No en ollut, joten ei siinä muu auttanut kuin kovalla äänellä mennä huutelemaan työkavereilta että "OISKO JOLLAKIN HEITTTÄÄ TAMPPOOOONIA?". No onneksi oli, joten sain tukittua vuodon. Särkynappiakin löytyi jostakin toimiston nurkasta, kun ensin onnistuin jättämään peukalot yhden pirun liukuovikaapin liukuoven väliin, missä vaiheessa harkitsin lääkeannoksen tuplaamista peukaloparkojen puuduttamisen toivossa. Hyvin siirtyi kipu alapäästä jonnekin muualle. Köhhöh.

Onneksi päivä loppui joskus, ja sitten polkaisin pyörällä kotio normireittiä joenrantaa viilettäen. Mun pyörä varmaan kaipaisi jotain huoltoa, kun ei siinä taida lamppukaan toimia, ja ihme kirskuntaa ja hankaamisääniä kuuluu matkaa tehdessä. Siis jotakin muuta hankaamisääntä kuin takapuolen ja satulan yhteenliittymäkohdasta, pervot! Niin kauan kuin sillä pääsee eteen päin, niin riittää mulle(ja kunhan jarrut toimii). Lapsena nimesin muuten polkupyöräni mun lempiponin mukaan. Mun pyöräni nimi oli siis Petteri. Pitäisköhän nimetä nykyinenkin pyörä jonkun mukaan? Hmn, pitää pohtia asiaa. Oishan se kiva polkea jotakin jolla on nimikin. Ja eihän mulla kyllä sitä paitsi olekaan koskaan ollut tapana "polkea" ketään, jolla ei nimeä olisi ollutkaan. Sen verta kiltti kaikesta tuhmailusta huolimatta olen aina ollut kuitenkin. Eikö olekin tosi kilttiä.

Ja siitä polkemisesta tuli mieleen, että lueskelin hieman uteliaisuuttani ukkelin blokia tuossa illalla. Taitaa olla siellä vähän vilkkaammat harrastukset kuin täällä heppalandiassa. Että "poljettu on". Kunhan vaan muistaisi käyttää kondoomia, niin ei tulisi mitään ylläreitä jälkeen päin, vai mitä ukkeli. Ei heti, eikä yhdeksän kuukauden päästä. No, hehheh, oli aika huono vitsi(tai aika hyvä, mun mielestä). Ukkeli on muuten tulossa käymään täällä päin Suomea ensi viikolla, vissiin mä saan sitten koirankin hoitoon vähäksi aikaa. Mulla on vaan silloin yövuoroa, että toivottavasti saan nukuttua A:n kanssa täällä, ellei U sitten meinannut hakea sitä jo heti kohta pois, en tiedä. Viestiä sieltä vaan tuli tänään. Sanoi jopa, että voisi heittää mut töihin silloin keskiviikkona ja aamulla hakea, ja samalla tuoda koiran sitten aamulla mun luokse. No kaippa se käy niinkin, se järjestely, ei tarvitse koiran olla täällä yksin sitä ekaa yötä. Ukkelihan majoittuu meinaan muualla, ei täällä mun luona. Varmaan aika outoa nähdä sitäkin, kun ei olla nähty sitten toukokuun.

Muutenkin on mennyt oikein hyvin. Ukkelin ilmaisua siteeratakseni, mulla on uusi tuttavuus elämässäni. Hän ei asu täällä päin Suomea, itse asiassa asuu kovinkin kaukana. Tässä aika hiljattain ollaan tutustuksittu toisiimme, mikä on ollut oikein mukavaa, niin kuin on uusi tuttavuuteni itsekin. Jännää, miten sattumallisesti ihmiset voivat tutustua toisiinsa, vai mitä luulette. Jaaha, nyt mä NÄIN että jonkun uteliaisuus heräsi siellä! Hehheh ;)

Että sellaista. Nyt nautin huomista vapaapäivää edeltävän illan ihanasta rauhasta(kun ei tarvitse huomenna kiirehtiä mihinkään), ehkä juon vähän teetä vielä ja käyn tupakilla, ja jos oikeen tuhmaksi äidyn, vedän loput lohtunamit(sirkusaakkosia)naamariin ja hankin siten pahan olon itselleni. Sitten myöhemmin käperryn peiton alle johonkin monista nukkuma.asennoistani ja painun tummasävyisten unieni pariin. Niissä on melkein aina meinaan yö.

Hyvää yötä mussukat.

<3Hepoliini