Moi.

Olen tänään vietellyt vapaapäivää. Mutta eipä paljon tunnu siltä, kun huomenna pitää taas jo olla töissä, aamulla, perkeleen aikaisin (jos multa kysytään). Onneksi edessä päin häämöttää jo se viikonloppuvapaa, ja voin alkaa laskea jo tunteja sen alkamiseen...

Kävin päivällä kirpputorilla äitimuorin ja isukin kanssa, isitaksilla toki. Vähän yritin katsastella kattolamppua eteiseen ja keittiöön - koska tätä nykyä eteiseen tulee valoa ainoastaan kun avaa vessan oven... - mutta eihän sieltä mitään sellaista löytynyt. Lopulta ostin vain kahden ja puolen euron vakosamettilätsän (punaisen tietysti) itselleni, mutta tuskinpa sekään koskaan päähän asti tietään löytää. Tai saa nyt nähdä.

Samalla reissulla pyysin josko käyttäisivät mua matkan varrella isommassa kaupassa, lähi-Siwan valikoimat kun alkavat pikku hiljaa jo kyllästyttää ja ahdistaa. Niin kuin muutenkin, ahdistaa. En tiedä miksi, ahdistaa vaan. No mutta keräsin siinä sämpylät ja muut tarvikkeet kasaan ja tarttuipa koriin myös yksi oikea elävä kasvi - kärsimyskukka. Sen nimi tosin selvisi vasta kassalla, kun luin näytöltä "kärsimyskukka, 4,90". Se kassaneiti jäi sitä siihen nuuhkimaan (mun mielestä vähän) hävyttömän kauaksi aikaa. "Mikä täällä tuoksuu, oliko se tämä kukka", missä vaiheessa mä meinasin sanoa, että ei se ole, vaan tämä Mexxin hajuvesi, jota ruuttasin ranteisiin kosmetiikkaosastolla "All about Eve"ä kaivatessa, mutta jätin mölyt mahaani, ja annoin kassaneidin hekumoida rauhassa mun kärsimyskukkani kanssa. Jotakin se siitä nimestä vielä totesi, johon mä sanoin että voi jollekin sellasen antaessa toivottaa "hyvää kärsimystä".

Hyvää kärsimystä tämä päivä on kyllä muutenkin ollut, irtosi meinaan puolukka taas alapäästä, ja sen mukaiset ovat myös tuntemukset olleet. Onneksi oli niin kaukaa viisas silloin viimeeksi apteekissa, että ostin sen 30 kappaleen särkynappipaketin normaalin 10 tabun sijaan. Vituttaa vaan tollaset mahakivut, perkele. Sitten erehdyin eksymään jollekin endometrioosiyhdistyksen sivuille, kun muistelin eräänkin ystäväni endometrioosille kadotettuja sukuelimiä, ja toteamustaan että kannattaisi munkin kipujen/määrän tuntien käydä ihan varmuuden vuoksi näyttämässä elimistöä jollekin lekurille ennen kuin on liian myöhäistä, ja ahdistuin lisää. Varmaan sitten kasvaa jotakin ihme rihmastoa tuolla sisuskaluissa, ihan vaan oman "tuurini" tuntien. Että se sitten siitäkin lisääntymisestä varmaan. Ja hehheh, positiivinen ajattelu kunniaan. Tässä yhteydessä tekisi mieli taas antaa eräänlainen lisääntymispoliittinen lausunto, mutta enpä taida jaksaa vaivautua.

Sitten katsoin jakson Pientä taloa preerialla (nostalgiahengessä) ja totesin että miksiköhän en lapsena huomannut miten liioiteltua senkin saatanan Ingallsin Lauran nauru oikein onkaan. Mutta ainahan mä olen ollut huono näkemään ihmisten läpi. Löysivät ne sentään kultaa siinä jakson lopussa... Muuten se olikin sitten ihan täyttä propagandaa koko p****ohjelma. Ei kiinnosta!

Väsyttääkin... Mun piti saada äitiltä kamera lainaan, että olisin saanut otettua joitakin kuvia materiaaliksi "Lumppuja ja Lureksia"- kuviani varten, mutta paskat se muistanut sitä mulle antaa kun nähtiin. Kai mä sitten imutan netistä jotakin palasia (siis niinku jos tarvii vaikka tyyliin jonku Ballantines-pullon kuvan, kamoon...), leikkailen ja liimailen, ja piirtelen sitten sekaan. Saa nyt nähdä. Vähän kiirettä pitää senkin kanssa.

Että eipä tässä muuta sit varmaan. Samaa samariinia vaan.

<3Hepoliini