Heippa.

Sitä on taas melkein viikko vierähtänyt edellisestä tilityksestä, mutta leikkimielisesti marttyyrinomaisesti voisin todeta, että eipä ole tainnut kukaan kauheasti kaipaillakaan, ja vuodatuksenkin taso on varmaan sillä välin hetkellisesti noussut, kun en ole ollut latelemassa latteuksiani tänne. Mutta terve taas vaan.

Näin aika vittumaista unta viime yönä. Olin näyttämässä "uutta tuttavuutta" eräälle kaverilleni tämän luona. No, kaveripa sitten alkoi omia "uusista" itselleen, hihkui vessasta keimailevaan tyyliin: "Uusi tuttavuuuuuus, tuutko vähän auttamaan...?". Ja täähän juoksi kaverin perässä kuin mikäkin. Kaveri oli humalassa siinä unessa ja kaatui (liekö ollut teeskentelyä?) suorin jaloin aivan tuttavuuden nokan eteen, jolloin tuttavuuteni kävi makuulleen kaverin viereen ja siinä ne alkoivat kimpassa kihnuttaa toisiaan. Mulla paloi päreet siinä vaiheessa unta, ja marssin pahan silmän kera heidän ohitseen tuupaten tahallaan tuttavuutta ulos lampsiessani. Taisipa se perässä tulla, mutta ihmetteli vain, mistä mä oikein mahdoin suuttua... Hyi hitto, mikä uni, yök.

Nyt mä sitten olen ollut hereillä varmaan puolisen tuntia. Eilen illalla meni töissä taas myöhään, pääsin yhdeltätoista, mutta kotona olin vasta lähemmälti kahtatoista, koska jouduin odottamaan bussia pysäkillä aika pitkään. Kovin oli ilma jo sellainen syksyisen kirpakka siihen aikaan, niin kuin on muuten nytkin, jos multa kysytään. Taisi olla kesäsäät sitten siinä tämän vuoden osilta? Nyt mun täytyy tunnustaa, että en mä kesäretkeltäni silloin tyhjin käsin kotiin palannut. Jotain sieltä tarttui mukaan, jotain, joka lähti eilen taas kohti omia kotiseutujaan sinne pirun pohjoisrannikolle. Joinakin hetkinä 700 kilometriä tuntuu vaan kauhean pitkältä välimatkalta, joskus sitä ei edes huomaakaan (siis jos sitä ei ajattele sen kummemmin). Bussissa sanottiin heipat, mä jatkoin matkaani töihin, ja tuttavuus juna-asemalle... Vaikka varmaan melkeen työstä se junalla matkustaminenkin saattaa joskus käydä.

Tänään mulla on taas iltavuoro. Huomenna ja ylihuomenna menen yöhön hoitamaan sairaan suomikansan sielun sopukoita rakkaudella ja ammattitaidottomuudella (tulkitkaa miten haluatte..hahhah). Olisi pitänyt Lumppuihinkin tehdä yksi kuvasydeemi jo ajat sitten, mutta eipä ole ehtinyt, kun ensin olin siellä retkellä ja sitten... olen ollut töissä, ja viettänyt aikaa harvinaisen vieraani kanssa. No, mutta ehkäpä mä huomenna tartun vapisevin sormin taas hiiren varteen ja alan värkätä kuvia. Sitä paitsi huomenna on PALKKAPÄIVÄ, että josko sitä juoksisi vihdoin ja viimein lähimpään kynähiirikauppaan, ja ostaisi sen vehkeen, ja alkaisi saada aikaan hieman tasokkaampia kuvia. Siis ainakin teoriassa. Toinen vaihtoehto on, että hommaan skannerin, ja rupean pitkästä aikaa piirtämään taas ihan käsin - siis muitakin töhryjä, kuin mitä työpäivän aikana saan aikaiseksi suttupapereihin.

Jeps. Nyt olisi kiva kuunnella (sängyllä selällään maaten) Tuttavuuden pehmeällä ja syvällä äänellä luettuna taas joku ahdistava ja kokemuksia koskettava Juha Seppälän novelli siitä mun kirjastosta lainaamastani tiilestä, mutta koska hän ei ole saatavilla, niin taidan pukea ylleni ja mennä ostamaan tupakkaa ja ruokaa lähikaupasta, jonka hedelmävalikoimasta olen tainnut kantaa sen pirun (perkeleen hermojariepovan!!) banaanikärpäsarmeijan tänne mukanani. Että jos jollakin on vinkkejä (harkitsen liekinheitintä) miten niistä pääsee eroon (lopullisesti), niin kertoo ystävällisesti(pliis)(ettei tarvitse liekittää tätä kämppää(vaikka mulla onkin kotivakuutus jo)).

Sii juu,

<3Hepoliini