Heippa ja huomenta.

Valmistaudun tässä lähtemään töihin, pukkaa vähän lisäkoultusta, mikä on ihan jees. Ajattelin jos pitkästä aikaa hyppäisi pyörän selkään ja polkisi sinne kun ulkonakin on niin nätti ilma. Koko viikko kuusituntisia päiviä, mikä sopii paremmin kuin hyvin koska tuntuu että koko ajan kulkee silmät ristissä. Voi vaan kuvitella miten kalpea musta tulee ensi talvena kun eipä ole pahemmin väriä tarttunut naamariin tämän kesän aikana (plus sitten ne silmät ristissä, plus mustat silmänaluset siihen kaupan päälle...).

Mitäs tässä muuta... no eipä paljon mitään. Sunnuntaina vietin vapaapäivää, sekin meni kuin vilauksessa ohi. Pitäisi varmaan koittaa elellä ihan päivä kerrallaan mutta väkisinkin sitä huomaa jo ajattelevansa ensi viikonlopun ruhtinaallista kahden päivän perättäistä vapaata. Joskus, kun töissä (tai muutenkin) aika ei tunnu kuluvan millään niin kuvittelen itseni siihen hetkeen kun astun hissin ovesta sisään ja laskeudun vapaa-aikaan. Se on vähän niin kuin matkustaisi ajassa eteen päin. Ja jos oikein tökkivä aamu on, niin saatan tehdä saman jo paluumatkapysäkin kohdalla ja näen itseni hyppäävän kotiinpaluubussiin työpaikan jälkeen. Musta tuntuu että mun ajantaju on jäänyt jotenkin lapsen tasolle, kun aika kuluu niin VITUN hitaasti. Mutta odottavan aika on pitkä, vai miten se sanonta meni.

Viime yönä näin taas jotain ihan ihmeellisiä unia. En nyt paljon muista, mutta olin voittanut jonkun lappilaisen kaupan arvonnassa oikeuden ostaa 60 kiloa poronlihaa jollakin kupongilla jostakin marketista, joka kuitenkin sijaitsi jossakin Turun kupeessa. Outoa... Ja sitten mentiin sitä kaupan sijaintia vissiin autolla metsästämään. Taisi jopa ukkelikin vilahtaa siinä unessa jossakin ominaisuudessa. Mutta sanokaa nyt, mitä mä tekisin kuudellakymmenellä kilolla poronlihaa, siis kamoon alitajunta!

Eilen näin siskoa vilaukselta pihalla, tai kävin juttelemassa sen ja vesselin kanssa, piipahtipa jopa äiti&isä siinä paikalla hakemassa kameransa takaisin. Ovat lähdössä reissun päälle. Muuten en olekaan sitten pitkään aikaan nähnyt yhtään ketään. Paitsi töissä. Että sellaista. Eipä mulla muuta nyt, pitää varmaan kammata naama ja suunnitella sitä siirtymistä sinne työmaalle.

<3Hepoliini