Heippa.

Tulin juuri töistä kotiin täyteenpakatun bussin kyydissä. Hermotkin on jo hieman löysemmällä kuin aamulla. Anteeksi vain kaikilta, jotka saivat maistaa osansa lukemalla hepoliinin aamuista ajatusvirtapaskaa, paitsi Anonyymiltä, jolle voisin myös suositella työntekoa muiden laatikoiden likaamisen sijaan. Vissiin ei siellä suunnassa ainakaan ole kukaan käskenyt mennä töihin... *köh&sädis*

Siinä aamuteetäni juodessa ja tupakkaa varastoon polttaessa selasin syrjäsilmällä muiden blokeja ja silmään tarttui joku positiivareiden teksti, jonka sisältö nyt noin suunnilleen oli se, että jos pelkää että paskaa sataa niskaan niin sitä sataa. Mun täytyy nyt kyllä olla taas hieman eri mieltä. Tänäänkin lähdin NIIN vittuuntuneena töihin ja ajattelin ettei siitä koulutuksesta tule paskaakaan mutta annas olla kun päivä oli pulkassa niin tuntui että sitä oli jopa tajunnut jotakin. Eli kun varustautuu pahempaan, niin mahdollisuus yllättyä positiivisesti kasvaa huimasti? Tai sitten se johtui siitä, että koitin keskittyä kunnolla tekemääni. Huomenna sitä onkin sitten ihan omillaan uuden työnkuvansa kanssa. Tai omillaan ja omillaan, apua voi ja saa aina pyytää.

Mitä tulee siihen eksien pompotteluun...niin ehkä mä vähän kärjistin nyt sitten. No jos ajatellaan vaikka mua ja ukkelia - eksiä toisillemme - niin ei tässä mitään kauheaa kontrollia ole toistemme suuntaan ollut havaittavissa. Ja ei kai sitä silloin tulekaan, ellei tarvitse olla/ole toisen kanssa tekemisissä säännöllisesti jostakin syystä. En tiedä mistä tulikin moinen mieleen taas, hohhoijaa. Taas yksi malliesimerkki siitä että pitäisi koittaa vähän miettiä sanomisiaan joskus ennen kuin aukaisee suunsa. Tosielämässä olen kyllä kovinkin hiljaista sorttia sille päälle sattuessani, mutta tietyt jutut vaan pistävät vituttamaan enemmän kuin toiset. Turhaan taisin kuitenkin leipäluukkuani availla aamulla. Varmaan kaikki kuitenkin ymmärtävät eron eksän ja nykyisen välillä, siis niin kuin teoriassa... Vaikka silti on pakko sanoa (voi hitsi mun pääni kanssa!) että jotkut eksät eivät sitä tunnu kuitenkaan ymmärtävän niin kovin hyvin.

Joo, että se siitä aamuisesta. Huomenna saan (ainakin mahdollisuuden) nukkua pitkään koska menen vasta iltavuoroon tai muuten vaarana on, että huomisaamuna heppalasta löytyy jotakin yhtä tasokasta tuubaa lukemiseksi kuin tänäkin aamuna. Joku tuolla ehdotti kisulle nappia ottaan, mutta koska en omista minkäännäköisiä aseita (vielä)(Kuopion poliisille edelleenkin tiedoksiantona(ja kiitos vieläkin tyhjästä): Fiskarsin leipäveitsi ON lähinnä tarkoitettu leivä leikkaamiseen??) niin ainoa kissanotsannapitus mahdollisuus on ommella siihen nappi, joko käsin tahikka koneella... Itselleni voisin kyllä jotakin unettavaa rohtoa hankkia (ja ne korvatulpat(jotka ei pysy korvissa)), mitäköhän se nyt oli kun Irene suositteli...mahtaako saada ilman reseptiä? Toisaalta olen kyllä vahvasti ollut tähän asti luonnollisen unen puolella, mutta onkohan se kovin uskottava lausunto henkilöltä, joka aikoinaan toimi "lääkäreiden koekaniinina" milloin millekin mielialalääkkeelle. Nyt onkin lääkitys taas ihan kunnossa - ei ole mitään. Ja Anonyymille voin jo etukäteen todeta, että itse olet lääkityksen tarpeessa, senki Anonyymi!

Mä meen nyt keittämään päiväkahvia, koska elämä on kuulemma kuitenkin parasta huumetta.


<3Hepoliini