Heippa ja hyvää lokakuuta.

Viime kerrasta onkin jo aikaa, siis viime kirjoituskerrasta. Ei vaan ole huvittanut tai ehtinyt pahemmin raapustelemaan kun on ollut muutakin tekemistä, kuten töissä asumista ja kotona nukkumassa käymistä.

Ehdin jopa toissa viikonloppuna kipaista sairaslomalla, kun pukkasi flunssaa ja kesken vuoron olo tuntui niin heikolta (no köh), että matka taittui pääterveysaseman päivystykseen, jossa sairaanhoitaja kysyi että mikäs leidiä vaivaa, ja ilman mitään tutkimista tai hutkimista länttäsi kolme päivää ylimääräistä lomaa...siis anteeksi, sairaslomaa. Nuhaa parantelin juomalla rommikaakaota ja lepäilemällä sisätiloissa, mikä tuotti toivotun(?) tuloksen ja olin jälleen työkykyinen, eikä tarvinnut mennä hakemaan lisäsaikkua.

Sen jälkeen viime viikko menikin pääasiassa todellakin töitten ja kodin väliä rampaten. Iltavuoroakin pukkasi ihan kivaa tahtia, niin ei paljon kerennyt kotikolossa homehtumaan. Maanantai oli sitten vapaa taas (ai miten niin taas..) kuten on muuten ensi viikonloppukin, vuhuu.

Nyt kun tuntuu että työstähän tässä vaan osaa puhua, niin pitää samaan syssyyn todeta, että hommat uuden laajentuneen työnkuvan parissa ovat menneet oikein kivasti, vaikka alussa pukkasikin paniikkia että miten sitä osaa ja pärjää. Kaipa sitä heppasessa elää jossakin piilossa (ai miten niin piilossa) sellanen pieni stressaaja, että pitää turhaan hermoilla ja menettää yöunensa joidenkin pikkuasioidenkin takia. Ja välillä työhommat tulevat ihan uniinkin saakka, ylläri.

Edeltävästä tuli mieleen että viime yönä - tai aamua se (taas) kai jo oli - kissa päätti taas herättää mut ja unikaverini (köh) hyppimällä päämäärätietoisesti telkkarin päälle. Siis voiko olla ärsyttävää. Ei siinä muuten mitään mutta mulla on kirjahylly siinä telkkarin vieressä ja joskus on siitä pompannut sen päälle. Ja ei siinäkään muuten mitään, mutta kun siellä on kaikkea särkyvää tavaraa, niin ei sitten saisi poimia lasinsiruja silmäpussit täristen kesken kauneusunien vaikka siihenhän ne unet tänäkin aamuna jäivät, ja tunnin pyörin vielä unen rajamailla peiton alla ennen kuin kello "herätti" kakskyt yli kuus ja piti alkaa aamupalalle ja siitä pomppia bussipysäkille ja vaihteeksi - arvaatteko jo minne? - töihin! No, töissä on ihan ok olla, kun rahaakin kerta virtaa, ei siinä mitään.

Ulkona sataa vettä, on satanut jo pari päivää, sanoi naapurintyttö kun tupakkapaikalla tavattiin. No, niin kai se on, eilen muistaakseni taisin kastuakin kun kipitin pysäkille ilman sateenvarjoa koska en löytänyt sitä mistään. Tänään löysin sen olohuoneen (hei, täälä on yksi huone..) patterin vierestä, joten tänä aamuna ei tarvinnut nauttia aamusavuja kostutetusta syöpäkääryleestä.

Ukkelistakin kuulin pitkästä aikaa maanantaina, ihan kiva sinänsä, vaikka aihe minkä merkeissä viestitti nyt ei ollutkaan mikään kovin pirteä. No, ei kukaan kuitenkaan missään hengenvaarassa ole, mutta vähän tuntui kuitenkin pahalta ukkelin puolesta. Toivottavasti hän saa sen asian järkättyä parhain päin kuitenkin, ennemmin tai myöhemmin, niin kuin varmasti saakin. Kärsivällisyyttä se vain vaatii.

Mitäs muuta, no vaikka mitä, mutta ei nyt niistä sen enempää. Ajattelin vain pihahtaa että täällä sitä ollaan, vaikka ei aina lokissa suutaan auki saakaan. Mutta onhan sitä välillä liikkeellä paremmissakin piireissä, vai mitä. Se on moro.

<3Hepoliini