Huomenta.

 

Olin viikonloppuna pari yötä yövuorossa ja hyvin huomaa että on unirytmi heittänyt vähän kuperkeikkaa iteksensä. Heräsin tuossa yhden maissa, sama homma eilenkin; vapaapäiviä nääs tässä saan vietellä, tosin tänään iltapuhteena on joku työpaikan tilaisuus, jonka päätteeksi näytetään elokuva, ja jopa ihan oikeassa leffateatterissa. Siis sillä vaan, että ei kai sitä nyt vapaallakaan pääse töistä eroon, vaikka ihan vapaaehtoinen se ehtoo onkin.

 

T meni eilen nukkumaan jo herra ties miten aikaisin. No, ei kai se niin aikaisin ollut, kun ottaa huomioon että sillä oli seiskaan herääminen tänään. Mä siinä katselin kaiken maailman ohjelmat telkusta mitä ikinä vaan kykenin sietämään, ettei tarviis mennä vielä sänkyyn pyörimään. Ei sillä, mukavaa sänkyseuraahan mulla siellä ois ollu, mutta jos menee virkeänä petiin niin Erkkikin tietää ettei siitä mitään (unta) tule. Siinä joskus varttia yli yhden päätin että nyt vois uni tulla simmuun. Ja paskan marjat. Se on muuten jännä miten aivot yöaikaan kykenevät paremman ajattelun puutteessa kaivamaan jotakin ikivanhojakin juttuja jostakin poimujensa kätköistä. Harmi kun ei enää muista puoliakaan, yöllä meinaan mietin että täytyy raapustaa alas jotakin mitä tuli mietittyä.

 

Toisaalta en mä tiedä oisko niissä ajatuksissa ollut mitään sen kiinnostavampaa, niin kuin muutenkaan mun elämässä. Olenkin miettinyt että pitäisi perustaa pari uutta kategoriaa tänne lokiin, joissa voi päästää sisäisen mummonsa vapaaksi ja alkaa muistella menneitä oikein urakalla. Niin kuin sellaisia pieniä tarinoita siitä, että minkälaisten vaiheiden (no en mä tiedä onko 3-kymppisellä nyt vielä niin suuria vaiheita ollut...) kautta hepoliinista tuli tällainen luuseri kuin sitä nyt on. Ihan vaan omaksi iloksi. Toisaalta niistä varmaan tulisi taas niin masentavia ja synkkiä jutusteluita että parempi varmaan jättää väliin, heh.

 

Tai mistä sitä tietää. Yöllä kun mietin ja annoin ajatusten vaan kuljeksia - vaikka olisi pitänyt koittaa saada unta - keksin vihdoin ja viimein ekastakin eksästä jotakin hyvää sanottavaa. Siis en mitenkään aktiivisesti pohdiskellut kyseistä henkilöä, tai edes ajattele muutenkaan häntä juuri koskaan, jostakin vaan putkahti mieleen. Mä olin ihan unohtanut että se alun perin oli ihan kuin eri henkilö verrattuna siihen mitä se lopulta oli... Liekö siinäkin tapahtunut jokin muistojen aikakultautuminen sitten, mutta niin se vaan oli. Mutta en mä jaksa siitä nyt jauhaa, mulla on muutenkin tuli perseen alla, että pitäis mennä suihkuun ja syödäkin ennen kuin pitää lähteä sinne työpaikan infopäiville... Tässä kerkeä mitään vanhoja muistelemaan. Perhana.

 

Kai mulla oli jotakin sata asiaa mielessä joista ois kirjottanu, mutta en mä nyt muista, ja ei kai sillä siksi mitään väliäkään ole. Jos mä ensi yönä en saa unta, niin sitten avaan koneen ja naputtelen ajatuksia saman tien "paperille". Joo. Että ihan hyvin tässä menee ja silleen. Sii juu. Suihkuun -->

 

<3Hepoliini