Heippa.

 

Ja mukavaa viikonalkua kaikille tutuille ja tuntemattomille. Alkuviikko - mikäs päivä nyt olikaan? - on mennyt enemmän ja vähemmän lauantaisen juopottelun jälkimainingeissa. Joo, istuttiin tässä kotosalla ihan tyytyväisinä viinimukit kourissa kun minä hepoliini sain päähäni että "Mitäs jos käytäisiin lähikippolassa yhdellä?". No, sain T:n, joka ei ainakaan nykyään ole mikään baarikärpänen (entisestä elämästä en osaa sanoa mitään), suostuteltua ajatukseen mukaan, ja kipitimme siihen kakkoslähimpään, eli YO-kylän baariin sille kuuluisalle "yhdelle"...

 

Noo, istuttiin siinä ja pelattiin vähän seurapeliä, ja käytiin (tai mä ainakin taisin käydä..) tasaisesti kasvavaan tahtiin tupsukopissa (jossakin vielä niitäkin näkee) tupakilla ja tietty juotiin. Ja mähän tykkään tequilasta. Tällä kertaa se ei sentään tullut ylös asti, mutta siinä vaiheessa kun kurkkuun tulee sellanen palasen tunne kyseisestä juomasta niin pitäisi tietää että on aika siirtyä nukkumaan. Ei kukkumaan.

 

Niin kuin me tehtiin. Seuraavaksi ehdotin että "mitäs jos käydään keskustassa vielä yhdellä" kun Trebari meni kiinni... se meni kiinni muistaakseni kahdelta. No, ilmeisesti mä olen jostakin syystä aika hyvä suostuttelemaan koska kohta löysimme itsemme keskustasta "yhdeltä". Sitä kuuluisaa namuista viskillä höystettyä kaffelia siinä juokaisin. Yhden. Ainakin muistaakseni. Sitten on vähän aikaa muistissa sumua, kunnes muistan että T lievästi kypsähti muhun, kun juutuin jonkun hepun kanssa tupakkikoppiin (vielä sellaisiakin näkee jossakin) suustani. Siis puhumaan. En edes muista mistä. Mutta eihän se kovin mukavaa ole seuralaista jättää itekseen homehtumaan jonnekin baariin kun ite jauhaa (herra ties mitä idioottimaista) paskaa jonkun urvelon kanssa.

 

Sieltä mentiin sitten (taas muisti hieman töksää) käymään vielä Dynamossa. En ainakaan muista että missään siinä välissä oltaisiin käyty. En tiedä miksi, mutta olen aina tuntenut sairasta vetovoimaa kyseistä paikkaa kohtaan. Oikeesti se mesta on aika perseestä (nykyään), tai no ei ehkä perseestä, mutta ei siinä ole enää samaa tunnelmaa kuin "joskus aikoinaan". Tai sitten se johtuu siitä että join (taas) kuin sieni, enkä muista kunnolla, ja hävitin jopa narikkalappuni (kukkaron kolikkopuolelle, selvisi seuraavana päivänä,hohhoijaa...), missä vaiheessa muistan naukuneeni narikkatyypille että "mähän en täältä ilman takkia lähde" ja jos ihan villisti voisin heittää (en tiedä pitääkö paikkaansa), niin saatoin jopa ehdottaa narikkatyypille että jonkun muunkin takki kelpaa hätätilanteessa (joskus aikoinaan sieltä mulle jonkun muun "turkkia" tarjottiin kun hävitin oman takkini(joka lopulta ei löytynyt takahuoneesta, vaan tanssilattialta...hohhoijaa)) - "niinhän täällä on tapana?".

 

No mutta sitten sekin pulju taisi mennä kiinni, ja T oli jo kai varsin kyrpiintynyt muhun. Lähdettiin kävelemään kotio päin, vissiin ei taksia jaksettu odotella, tai jotakin. Jossakin siellä yliopiston kulmilla sitten muistan istuneeni lumihangessa T:n loittonevaa selkää katsoen. Jotakin mä kuulemma olin jankannut siinä... Mä oikeesti saatan kuvitella että olen kännissä ihan pirun rasittava jos niikseen tulee. Kysykää vaikka ex-ukkelilta(R) ;) Sehän joskus sanoi, ettei mun kanssa tee mieli mihkään baareihin lähteä. Miksiköhän...

 

No, varmaan siksi, että mulle ei pidä antaa kuin korkeintaan pari mukia viiniä jos haluaa viettää loppuillankin rauhallista koti-iltaa. Muuten sitä voi löytää itsensä "yhdeltä" sieltä lähi(öö, keskusta)baarista valomerkin aikaan. Oon mä sellanen pesusieni sille päälle sattuessa. Hyvin se sitten taas kostautui kun kamalaa krapula-ahdistusta iski päälle vielä eilen illallakin. Varmaan sunnuntain sitä on kulkenut vielä enemmän tai vähemmän promilleissa...hyi mua. Saatiin me sitten sovittua T:n kanssa seuraavana päivänä se typerä välikohtaus. En mä edes muista mistä mä jankkasin, eikä tainnut T:kään muistaa. Onneksi en sentään päättänyt jäädä lumihankeen nukkumaan, muuten ois voinu olla jäätynyt heppafile siellä seuraavana aamuna ohikulkijoita ilahduttamassa. Mutta olisi siinä se positiivinen puoli ollut, että ois tääkin paskanjauhaminen loppunut viimeistään sitten siihen, hahhah.

 

Löysin kuitenkin itseni vaiherikkaan (kusin keskelle kävelytietä, ja tietty juuri silloin kulmakunnan ainoat kävelijät siihen aikaan menivät ohi(mahdoinkohan sanoa "Täällä ei ole mitään nähtävää - hajaantukaa!"...köh)) ja sumuisen kävelymatkan jälkeen turvallisesti kotoa. Ehkä mua joku enkeli vielä jostakin jaksaa valvoa ja katella.

 

Harkitsin jälleen absolutisoitumista, niin pahat ne henkiset vipat aina on kamalan kaatamisen jälkeen(onneksi ei ole kovin yleistä kummiskaan), mutta kai sitä voi sivistyneesti eurooppalaisittain aina pari lasia nauttia. Tai sitten käydä vain yhdellä...mennäänkö yhdelle? No EI!

 

<3Hepoliini

 

P.S. Sunnuntaina käytiin T:n veljen luona kylässä, olisi varmaan ollut vielä parempi reissu, ellei ois ollu sitä kankkusta. Kiitoksia vaan siitä loiventavasta konjamiinista, vai mitä se oli. Tuli aika tarpeeseen. Ehkä. :)