Helouti.

 

Yksi päivä töitä takana taas. Kukaan ei ole varmaan huomannut (en nyt jaksa taas kitistä että miksi:)), että hepoliini on varmaan vähän loman tarpeessa. Tai no, ei ehkä niinkään loman tarpeessa (no joo, olen kai), mutta kunnollisen unen tarpeessa...

 

...Siksipä tässä, oliko se nyt eilen, kävin toimistoassarilta kyselemässä, että mites on jos haluaisi vaikka pitää vähän palkatonta vapaata tässä kevään mittaan. Siinä kalenteri kädessä napotin assistentin toimistossa, ja katseltiin jo päiviä, kun tämä kysyi että "onko joku matka tiedossa tms.?", johon mä sitten (kun en osaa kirkkain silmin valehdella(tai huonosti ainakin(suuni osaan kyllä kiinni pitää tarvittaessa...))) että "ei, kun ihan muissa asioissa vaan, omia "hommia" varten...". No henkilö sitten valistaa mua, että täällä on ollut tapana että pyritään päästämään ihmiset matkoille ja muille sellaisille, mutta muuten vaan (huvikseen) ei ihan tuosta vaan kuitenkaan omia lomia myönnellä. Pomo-tätiltä kuulemma voisi asiaa tiedustella kuitenkin, jos haluaa saada "ylemmän" tahon päätöksen asiasta. Läpäytin kalenterin kiinni, ja totesin että josko sitä sitten kesiä odotellessa ei turhaan pomotätiä kävisi vaivaamassa...

 

...Noo. Meillä on sen vertas innokas tää assari että oli kuitenkin omatoimisesti käynyt asioikseen pomotätin juttusilla asian puitteissa (missä vaiheessa mä aattelin, että voi luoja, "why, ou WHY!".). Kuulemma olisi ihan ookoo, että pitää vaikka tähän mennessä kertyneitä lomapäiviä jo vaikka aiemmin, siis ennen kesää. Naukaisin kuitenkin (silmät ristissä(tänään), viideltä kissan kiusaamiseen heränneenä), että josko sitä mieluummin kesällä niitä kesäpäiviä viettelisi, ja ajattelin että asia olisi siinä, ja käsitelty, ja vaihdoin istumapaikkaa toiselle puolelle taloa, kun oli siellä kivaa istumaseuraa tiedossa. Muuten en kyllä tuolla "uudella puolella" normaalisti tykkää istuskella, "vanhalla puolella" on jollakin tavalla rauhallisempaa. Ei sitä kuitenkaan aina jaksa nurkassa yksin napottaa. :)

 

Siinä tein sitten kotiinlähtöä, kun pomotäti tuli juttusille, että " "rouva-assari" oli kertonut, että olit kysellyt jostakin vapaapäivistä". Mä aattelin että voi luoja, mitähän tästä oikeen seuraa. Kun ei mulla nyt ollut tarkoitus asiasta kuitenkaan mitään numeroa tehdä. No mutta meillä on kyllä oikeesti tosi kiva pomo, mä ainakin olen aina tykännyt (ja se edelleen muistuttaa jollakin tavalla O:ta, vanhaa kamuani). Pomo-täti sanoi että totta kai sitä voi pidellä tuollaisia vapaita, tai vaikka sitten muuten ottaa muutaman, vaikka parikin päivää jossakin välissä ylimääräistä, jos siltä tuntuu. Ja muistutti vielä, että kesällä sitten kaikki mielellään pitävät ainakin pari viikkoa lomaa, ihan jaksamisen takia. Mulla nyt on niitä päiviä kertynyt jo enemmänkin, kun toukokuussa jo sinne menin töihin. Ihan kiva, kun kuitenkin johtoporrasta tuollaiset asiatkin kiinnostavat, että asioikseen ottavat tulla infoamaan. Mä kun halusin vaan vajota maan alle - onhan se nyt "noloa" kun on loman tarpeessa. Nykyään kun kaikkien pitäisi olla jotakin superkoneita ja jaksaa painaa vaan. Tai en mä tiedä pitäisikö, mutta en mä tiedä mistä ihmiset sitä virtaa repivät, kun joillakin ei tunnu normaali määräkään työtä riittävän (tuolla meidän töissä). Kuitenkin siinä vaiheessa kun meinasin (no, en meinannut, vaan lahosin) ex-työpaikassa henkisesti lahota, niin jotakin siitä opin, ja olen koittanut opetella kuuntelemaan milloin sitä voisi olla aika pienellä henkos-tauolle, ennen kuin tarvii jäädä millekään hermolomalle.

 

Joo, että sellasta. Huomenna on vapaapäivä. Vissiin olen sen verta kunnollinen työntekijä, että vapaapäivän alla olen kehitellyt itselleni jonkinlaista epämääräistä kurkkutulehdusta. Tai en mä tiedä mikä siellä on, mutta ääni on ollut käheänä jo monta päivää (tuottaa vaikeuksia päästellä ihmismäisiä ääniä koko päivän suustansa), ja nyt sitten tämän päivän mittaan on alkanut kurkkua/nielua poltella tai kuumottaa jotenkin kummasti. Siksipä töistä päästyäni, ja bussista täpärästi myöhästyttyäni (en jaksanut alkaa juoksemaan sen perässä), päätin kävellä töistä keskustaan ja piipahtaa Alkossa ostamassa lääkkeeksi vähän viskiä (ja tonkan viiniä, ihan huvikseen). Matkalla poikkesin myös työterveydessä peruuttamassa huomisen lekuriajan, joka mulla ois ollu, ihan vaan koska haluan nukkua viikon ainoana vapaapäivänä pitkään. Parit Irish-coffeet tuossa nautiskelin, ja ainakin poskissa lähti veri kiertämään, ja kaipa se vähän kurkkuakin puuduttaa juu. Katotaan nyt että tuleeko tässä pahemminkin kipeäksi.

 

Työkaverin kanssa oli juttua muuten joskus aiemmin, että voitaisiin mennä yhdessä autokouluun. Samoja ikiä vetelee kuin itekin, niin ei tarttis mennä kummankaan yksin 18-veeläisten keskelle ihmettelemään että kumpi oli vasen, kumpi oikea, tai että kummalla puolella se kaasupoljin olikaan. Mä en vieläkään ole ihan varma siitä, mikä sinänsä voisi olla aika pelottava tieto koska olen joskus ajanut maantietä pitkin sentään sen 5 kilometriä siellä Kainuun korvessa. Ilmankos meinasinkin peruuttaa ojaan, tosin vaihteenvaihtajahenkilö - eihän sitä nyt samalla pysty vaihdetta vaihtamaan kun rattia kääntää - ei muistanut silloin sanoa siinä jyrkän käännöksen risteyksessä (missä en osannut vääntää rattia tarpeeksi, ja piti ottaa käännös uusiksi) että oli pannut pakin päälle. Onneksi ei tullut autoja sieltä mutkasta juuri sinä hetkenä.

 

Mutta sellasta. Katellaan taas, heippa.

 

<3Hepoliini