Heippatirallaa!

 

Täällä uneton Turussa kirjoittelee. Viime viikonlopun yövuoron jälkeen unirytmi on elänyt ihan omaa elämäänsä ja viisi viimeistä yötä on tullut nukuttua vähän niin sun näin. Aina kun on mennyt laverille ja pistänyt silmät kiinni, niin aivot ovat samoin tein aloittaneet ihan mielettömän raksutuksen. Ellei tää kämppä ois niin pieni koppi, niin varmaan olisin pannut koneen päälle ja antanut sormien kipittää näppiksellä, mutta kun asuu koirankopin kokoisessa (no, ison koirankopin) asunnossa, niin ei sitä viitsi toisen unia häiritä keskellä yötä metelöimällä. Mun kaksisormijärjestelmästä lähtee meinaan aikamoinen pauke ja kolina...

Tänään töissä olikin sitten ihan silmät ristissä, viime yönä unimittariin rapsahti ainoastaan arviolta pari tuntia "laadukasta" unta. Jossakin vaiheessa siinä mietin jo että pamautan itteni pomotätin offiseen kertomaan että "nyt ei jaksais", mutta sen verran jalat maassa sitä kuitenkin on että tyydyin vaan haaveilemaan siitä mahdollisuudesta pään sisällä. Asiakkaatkin tuntuivat olevan suht perjantaituulella, joten pahempia vittuiluja ei korvaan kuulunut kuin jonkun onnettoman "haista vittu"-toivotukset. Välillä sitä miettii, että mikä ihmisiä oikeen vaivaa kun pitää tuntemattomalle haistatella. Vissiin ei oo kaikille ihan kauhalla jaettu suurjaossa. Ainahan voi tietty toivottaa moisille "Kiitos samoin!". Siinä on turha kenenkään alkaa naukumaan huonosta asiakaspalvelusta... ;) Ainakin tuossa hommassa on huomannut että toleranssi kaikenlaisia päänaukomisia kohtaan on kasvanut ihan huimasti. Kaikkea (mitään) ei tarvitse ottaa itseensä - se on vain "ääni luurissa", juu.

 

Olen edelleen aktiivisesti haaveillut pidemmästä vapaasta. Ja saanko jo sanoa?: Oispa jo kesä. Mullahan on sitten viime toukokuun kertynyt ihan mukavasti lomaoikeutta, joten ensi kesää ei ainakaan tarvitse viettää kokonaan työmaalla, ellei sitten halua (sekin olisi halutessa ihan salettiin mahdollista(mutta en halua(en jaksa))). Toisaalta kun ajattelee viime kesää, niin olihan tuo kaikin puolin kevyesti leppoisampaa olla siellä kun talon "vanha" väki vietti omia lomiaan, ja taloa ylläpitivät kaiken karvaiset kesätyöläiset, itse siellä uutena joukossa mukana. Kuunnelkaa nyt mua; taidan tosiaan olla loman tarpeessa kun muusta osaa puhua kuin työstä, huhhuijaa. Onneksi on sentään vapaa viikonloppu, ja saa nukkua.

 

Ai niin. En mä viime kerralla muistanut (tunnustan, olen kamala ihminen) edes kirjoittaa siitä, (kun olin niin väsynyt) että isän Ruotsin veli oli ottanut ja kupsahtanut. Viime viikon torstaina jo. En sitten häntäkään koskaan päässyt näkemään, siitä huolimatta piti tirauttaa (tai ehkä juuri sen takia) pari kyyneltä sen jälkeen kun isä asiasta kuuli. Isälle oli iskenyt mystinen "flunssa" siellä luurin toisessa päässä (tai sitten sillä oli oikeasti flunssa). En edes tiedä milloin viimeeksi isä oli nähnyt veljeään, veikkaan että siitä on jokunen vuosikymmen aikaa. Varmaan sitä sitten saattaa miettiä, että "olisi pitänyt". Tai mistä mä tiedän. Ehkä sitä ite ainakin miettisi. Hautajaisiin tuskin tulee mentyä, saa nähdä menevätkö vanhukset. Mietin että kohtuuden nimissä voisin maksaa niille vaikka lennot sinne (mitä sekin maksaa?), kun ovat mua niin paljon itse auttaneet tässä vuosien varrella. Jotenkin on kuitenkin sellainen kutina, että tuskin ne sinnekään saavat mentyä. tai mistä mä sitäkään tiedän. Hyvää matkaa kuitenkin sinne toiselle puolelle...

 

Oisko liian kylmää hypätä edeltävästä suoraan siihen, että joulukuusi (tunnetaan nykyään myös nimellä Herra Kuusi) jatkaa kasvamistaan pirteänä ja vihreänä. Herra Kuusi on kasvattanut latvaa ainakin 10cm, joten taitaa raukka luulla että kesähän se tuli, kun lämpimään pääsi. Enhän mä sitten ole raaskinut häntä poiskaan heittää, sehän olisi murha! Sitä ei varmaan kannata ajatella että sieltä se omasta metsä-kodistaan raahattiin tänne kaupunkiasuntoon seisoa tököttämään turkoosiin lasipulloon, mutta hyvinhän tuolle tuntuu pullon vesi maistuvan. Onkohan muuten mahdollista että kuusi voisi juurtua uudestaan jos sen katkaisun jälkeen iskee maahan? Jos saisi herra Kuusen pidettyä hengissä kesään asti, niin voisi vapauttaa sen takaisin luontoon, meinaan. Hmn, pitää miettiä.

 

Olikohan mulla vielä jotakin muuta. Varmaan, mutta ei pää nyt toimi kun väsyttää niin pirusti. Kaipa sitä voisi raahautua soffalle ja katsoa vaikka telkkua. Ellei väsyttäisi niin lukisin vähän. Olen hissuksiin lueskellut kirjaa "Vadelmavenepakolainen", enpä nyt (sori vaan) muista edes kuka sen on kirjoittanut, joku mies se taisi olla kuitenkin. Siinä suomalainen mies haluaisi olla oikea ruotsalainen. Onnea vaan sillekin. Ajattelin myös että ellei tuo läpäre ala maistua pikkasen nopeampaan tahtiin, niin alan lukea uudestaan Anu Kaipaisen "Magdaleena ja maailman lapset"- kirjaa. Luin sen joskus lukioaikoina, ja silloin se teki jonkinlaisen vaikutuksen. Jos nyt lukisi sen uudestaan, niin olisi hauska huomata, olisiko vaikutus yhä samanlainen. Ja jos ei, niin miksi ei. Jotakin erityistä se kuitenkin muistaakseni herätteli tunnepakissa, vaikka en kuollakseni muista yhtään mistä se kirja edes kertoi. Täytyypä muistella. Mahtaiskohan tupakki piristää sen verran että jaksaisin alkaa muistelun vaikka saman tien. Otetaas selvää, heippa -->

 

<3Hepoliini

 

P.S. Vähän musiikkia iltaan.