Heippati.

 

Ulkona paistaa aurinko. Kävin juuri ostamassa kaupasta tupakkaa ja samalla sain revittyä itestäni energiaa vielä sen verran, että kävelin lähimmälle pankkiautomaatille nostamaan rahaa. Jotenkin väsyttänyt ihan hirveästi tänään, johtuisko sitten uusista napeista vai huonohkosti nukutusta yöstä, en tiedä. Vähän tylsämielinen olo muutenkin tänään.

 

T:llä oli eilen vapaapäivä ja meillä oli aikaa vihdoin ja viimein kierrellä sänkykauppoja. Lähekkäin on mukava kyllä nukkua, mutta pidemmän päälle kai kroppa tarvii vähän suoristumistilaakin yön aikana, sen verta kapialla laverilla on unta nyt vedelty palloon täällä. Olihan siellä kaikenlaista komeeta jenkkisänkyä ja runkopatjaa, mutta yhdessä puodissa se myyjäukkeli teki tarjouksen, josta ei voinut kieltäytyä. Ei kylläkään mitään Kummisetä-tyylistä tarjousta, vaan yhdestä esittelysetistä niin edukkaan hinnan latas tiskiin että kelpas meille. Vähän mua himotti yks sellanen tonnin maksava paketti, mutta jos melkeen samanlaisen saa puoleen hintaan, niin onhan se mukava kun jää rahaa vähän enemmän jemmaan pahan päivän varalle.

 

Nyt mä olen silmät ristissä koittanut tehdä täällä tilaa uutta sänkyä varten, vaikka olo on suoraan sanottuna ollut aika perseestä, noin fyysisesti. Mulla on pyörinyt viime keväästä asti täällä purkamattomia laatikoita, joita tänään uskaltauduin taas availemaan. Lopputuloksena pino sekä tyhjiä että täysiä laatikoita... Ja imuroinkin, ja vein roskiin vanhoja lehtiä ynnä muuta roinaa, mutta ihan pakko todeta että samalta täällä näyttää kuin ennen "siivoamistakin". Aika turhauttavaa.

 

Mua huvitti eilen siellä sänkykaupoilla. Taidetaan olla T:n kanssa kumpikin vähän sellaisia "päätöksentekokyvyttömiä". Tai no, se on ehkä väärä ilmaisu, mutta jos me ei oltais tartuttu siihen huonekalu-ukon tarjoukseen, niin varmaan vielä ensi vuoden keväänäkin oltais kierrelty kalukauppoja huokaillen "pitää katella", "mietitään asiaa", "täytyy pohtia". Mä ainakin tunnustan olevani huono tekemään päätöksiä tosta noin vaan. Siksipä mä yllätin itseni äsken iloisesti ja hommasin kierrätyskeskuksen tyypit hakemaan tuon vanhan sängyn pois alta. Ihan ihmeissäänhän tässä saa olla kun jotakin osaa organisoida ihan omin päin. Katotaan vaan miten täällä mahtuu hetken aikaa olemaan yhden ison jenkkisängyn ja yhden pienemmän kanssa; se nouto kun järjestyi vasta perjantaille, ja uusi sänky tulee jo huomenna.

 

Saikkulomalle kuuluu muutenkin ihan ok. Aloitin eilen tosiaan nappailemaan niitä nappeja, ja taas meinasi silmät pyöriä päässä kun luki sitä haittavaikutusten kirjoa, jota napit saattaisivat aiheuttaa. No, ei passaa uskoa mitään liian kirjaimellisesti, pitänee kuitenkin tarkistaa kuuluuko epämääräinen fyysinen pahoinvointi niihin haittavaikutuksiin. Vähän mua on tässä mietityttänyt kanssa että miten vaikkapa T suhtautuu nyt tähän mun...viiraamiseeni, mutta hyvin se tuntuu tämän ottavan. Siskolle (aika vaikea varmaan pitkään näytellä työssäkäyvää kun asutaan samassa pihapiirissä) tai muille lähisukulaisille (lue vanhemmat) en ole mitään tästä puhunut kun jotenkin se ei tunnu luontevalta ottaa varta vasten ilmoitusluonteista puhelua tyyliin että "pällilomaa tässä vietellään niin kauan että lääkitys alkaa vaikuttaa". Katotaan nyt, jos tulis joku luonteva tilaisuus, että puhuisko sitä vai olisko hiljaa.

 

Ei mulla kai tällä kertaa mitään sen kummempaa. Pitää varmaan mennä vähän syömään jotakin että jaksaa pitää elintoimintoja yllä. Sii juu.

 

<3Hepoliini