Ahistaa. Varmaan vielä hieman krapulanpoikasta kropassa perjantai-iltasen röpöttelyn jälkeen. Ne on ne alkoholistigeenit kun pystyy halutessaan juomaan ihan liikaa...Eilen teki mieli taas sanoa "ettei enää koskaan" mutta never say never. Ei ole kuitenkaan oikein toleranssia alkkomahoolille kun aika harvoin ottaa kunnolla kuitenkaan. Tuntuu niin kuin olisi jyrän alle jäänyt. Eilen vaan väsytti ihan pirusti, ettei kuitenkaan sen pahempaa.

Käytiin perjantaina sitten ukkelin kanssa kaupungissa yhessä, katsomassa Anna Eriksonia, en tiedä kirjotetaanko se sukunimi noin mutta kummiski. En oo koskaan ennen nähnyt livenä, melkeen tuli tippa linssiin kun se alotti...olinkohan jotenki herkässä mielentilassa tai jotain :D Mutta hyvä se oli. Hyvin laulaa. Kaunis... Ukkeli sano että se on ihan samannäkönen kuin se yks tyttö, jota joskus treffaili, joka sittemmin kuoli eräässä onnettomuudessa parisen vuotta sitten...

Joskus tuntuu ettei koskaan törmää kehenkään tuttuihin. Johtuukohan se siitä että liian moni ihminen on syystä tai toisesta jäänyt menneisyyteen. Nyt sitten tein tuttavuutta menneisyyden kanssa melkein olan takaa, oman mittapuuni mukaan. Annan keikan jälkeen kun pyrittiin olutostoksille kuulin jonkun huutavan mun nimeä. K:han se siinä:) Ekan pitkäaikasen exäni vanha kaveri ja samalla myös siskoni vanha opiskelukaveri. K ei ollut muuttunut yhtään, mä ihmettelin että mut vielä tunnisti niin sanoi että totta kai. Jutusteltiin siinä sitten pidemmänkin aikaa, tai lähinnä K puhui, on ollut aina kova puhumaan mikä sinänsä on ookoo koska silloin kukaan ei huomaa miten hiljanen mä oikeasti olen eikä siitä tarvi kärsiä;) Kertoi kysyttäessä että ex asuu nykyään Oulussa ja suunnittelee muuttoa Berliiniin. Taitaa olla ihan yhtä seko vieläkin...?

Sitten törmäsimme ihmiseen, jonka tunnen jo lapsuudesta. E. Ihan sekaisin. Ei se varmaan heti tajunnut kuka mä olin, eikä varmaan myöhemminkään, välttämättä. Ukkeli fiksas sen puhelimen(ystävällistä)kun se ei meinannut saada sitä pelittämään. Toivottavasti E:llakin menisi joskus paremmin.

Käytiin tsekkamaassa muutamat kuppilat siinä ja sitten nähtiin S baarin edessä jonne olimme mekin menossa. Hieno sattuma kun juuri olin lehdestä lukenut ko herran nykyisestä projektista. Vanha opiskelukaveri. Perkele olivat vieraslistalla, epistä;) Me tavalliset tallukat, joista ei koskaan tullut mitään, joudumme kyllä maksamaan ihan rahalla. Mutta olen iloinen että hällä menee(?) hyvin, mukaville ihmisille toivoo mukavia asioita tapahtuvaksi. Onnea ja menestystä, jos sitä tulee, johtuu se ihan siitä että S oikeasti on todella lahjakas. Kuulette vielä hänestä, sanokaa mun sanoneen;)

Eli kolme miestä, joiden kanssa mulla ei ole koskaan ollut mitään peliä(kyllä, heitäkin on todella olemassa). Eli mäkin osaan kyllä olla ihan kaverinainenkin, uskokaa tai älkää =D