"Tämänkertainen haaste on tekstikatkelma.

Minun mielestäni suurimpia virheitämme, heti ihmisenä olemisen jälkeen, on aikakäsityksemme luonne. Meillä on kaiken maailman kapistukset, kellot ja kalenterit, jotka siivuttavat ajan kuin makkaran, ja me nimeämme siivut aivan kuin omistaisimme ne eivätkä ne voisi koskaan muuttua - "kello 11.00, 11. marraskuuta 1918" - vaikka todellisuudessa ne saattavat hajota kappaleiksi ja vieriä tiehensä aivan yhtä helposti kuin elohopeapisarat.
     (Kurt Vonnegut: Maaton mies, Tammi 2007, suomennos Erkki Jukarainen)" (lainaus: valokuvatorstai)


En ole pitänyt rannekelloa ainakaan puoleen elämääni mutta ei niitä kelloja nyt karkuunkaan pääse tässä elämässä (eikä aikaa) vaikka haluaisikin. Ajan toki aina voi mielessään pysäyttää johonkin tiettyyn hetkeen, siunattu muistivaranto :)
Silti meilläkin olohuoneessa kiitää ajan ralliradalla tämän näköinen kapistus hallitsemassa ja pilkkomassa elämää elämän makkarasiivuksi. Ottakaa, tämän parempaan päättelyyn en kyennyt. Tai jättäkää. Teidän aikaanne tahdo kuluttaa turhaan. T:hepo


1079204.jpg

prnn prrrrnnn