Huomenta.

Tulipa äsken ulkona koirun kanssa huomattua, että villapaita(sen alla vielä pitkähihainen ja toppi) yhdistettynä pipoon ja lumpputumppuihin, oli "lievää" määrällistä liioittelua. Pikkasen meinas tulla kuuma, mutta enhän mä turkulaisena nirppanokkana VOINUT ottaa (ja siis, hei kamoon, TYYLIblokkaajana(!!)) pipoa päästä, kun oli aika huono tukka-aamu. Se paska puoli näissä ylipitkissä hiuksissa meinaan on, että juuret ja latvat elävät ikään kuin eri planeetoilla. Ja sitten kun nuo hiustenhoitotuotteet eivät oo mun mikään vahvin ala (voiko joku suositella jotakin??), niin ei varmaan pitäisi edes pitää pitkää tukkaa senkään puolesta. Mutta mutta, kun on tuo identiteetti aika vahvasti "pitkätukkainen", niin en mä voi niitä laikata, enkä sen puoleen haluaisikaan.

Joo, huomaa taas, että eilen illalla tuli pistettyä nuo välittäjäaineet ynnä muut endorfiinit taas liikkeelle, siis sillä vaan, kun muutaman (ihan vaan muutaman...) olusen join ja pari siideriäkin. En tiedä mikä siinä on, mutta viime aikoina on tuo olut alkanut maistua. Ihan outo juttu. Toisaalta, mulla on niin herkät hampaat, että aina siideriä/lonkeroa juodessa oikeen kuulen, miten mun hampaat itkee suussa, kun niitä vihloo. Että sen puolesta oli varmaan ihan kohtuullista verottaa ukkelin "salkusta" muutama. Mähän ne maksoinkin siellä kaupassa kuitenkin, ahahaha... :O

Oli muuten taas hyvä siellä ulkona kun kävin. Oli joku pieni perhe, isä ja äiti ja pikkutyttö, yhden parkkipaikan reunassa. Isi laittoi kyykyssä autoa, ja perheen naiset siinä sivussa oottelivat ja nauttivat auringosta. No tuo koira alkoi sitten haukkua vähän sille miehelle, kun kokee kai epäilyttäväksi kaikki tuollaiset maassakykkijät. No, onneksi ei kukaan säikähtänyt, vaan päinvastoin äiti ja tyttö tulivat moikkaamaan Aata. Hyvä oli taas seurata, kun meiän koira on ihan hulluna noiden lapsien perään, siis sillä tavalla, että tietty tykkää niistä ihan kamalasti. Siinä ne olivat pikkutytön kanssa kotvan aikaa puolen sentin rako nenien välissä kunnes A antoi oikeen hellän ja herkän pusun tälle pikku prinsessalle, joka oli ihan otettu tästä kunniasta. No, vielä kotiin tullessa näki oikeen, miten koira leiju onnellisena, kun oli taas päässyt pussailemaan pikkutyttöjä. Juuh.

Viime yönä näin painajaista. Olin meidän isän kyydissä autossa. No, tuokin jo itsestään on aikamoinen painajainen (selviikö hengissä vaiko ei), ja huomenna pääsen sen taas kokemaan, kun menen äiti&isän kanssa veljenpojan synttärikakkukahveelle veljen perheen luokse. Ukkeli ei meinaan lähde (taaskaan), sitä ei kiinnosta, tai se ei jaksa. Ei se oikeen koskaan ole ymmärtänyt noiden juhlien päälle, ja aika paljon olen kaiken maailman bileissä saanut (joutunut?) käydä ilman sitä. Sitten on "kiva" aina selitellä että miksi hepoliini taas on itestään liikkeellä... No mutta se uni. Me oltiin menossa tekemään jotakin työhommaa siinä unessa, oltiin isän kanssa kai jotain remonttimiehiä(heh!). Isä ajoikin jostakin syystä harhaan, ja päädyimme paloasemalle, joka oli täynnä palomiehiä. Isä "karkasi" sinne, sisälle, enkä mä ehtinyt sanoa sille, että paikka oli ihan väärä, mutta juoksin perään. Löysin itseni "palomiesten oikotien", eli 18-kerroksisien huojuvien metallirappujen yläpäästä. Isä oli mennyt niitä alas. Ne raput olivat sellaisessa kuilussa ja ylhäältä näki ihan sinne alas asti. Mulla on korkeanpaikankammo(ihan oikeestikin), ja jalat menivät ihan veteliksi ja itkus tuhertaen tartuin oven kahvaan (sen oven, josta olin rappukuiluun tullut) ja kampesin itseni takaisin paloaseman tiloihin. Isällä oli siinä unessa dementia...

Lisäksi näin unta, että näyttelin jossakin näytelmässä, jonka "kulissien takana"(ihan symbolisesti, mutta myös konkreettisesti) ja mun selän takana oli kaikkea hämärää ja outoa kuviota, kateellisuutta ja panettelua, joista mä kuitenkin tavallaan olin aivan tiedoton. Nih.

Nyt mä meen ottamaan kahvia(tee on loppu, nyyh). Mukavaa viikonlopun alkua!! :)

<3Hepoliini