Howdy!

E
tte muuten usko miten vaikeaa legendaarisen jo eläessään, eli cv:n kirjoittaminen voi olla. Tänään kurssiohjelmassa oli nimittäin valmistaa oma Curriculum Vitae, jota kansankielellä myös ansioluetteloksi kutsutaan. On muuten aika haastavaa koota ansionsa yhteen jos ei koe koskaan saavuttaneensä oikein yhtikäs mitään. Kai se niin on että itse näkee parhaiten muiden kyvyt ja omille - jos niitä on(??) - tulee oudolla tavalla sokeaksi.

Saimme muiden kurssilaisten kanssa tänään maistaa liukuvaa työaikaa. Eilen saimme ohjeet että ne joiden kurrikuluumi on hieman huonommalla tolalla saapuvat paikalle aikavälillä 9-10 reikäreikä. Sitten ne muut joilla omat työt on dokumentoitu valmiiksi jo asialliseen muotoon saapuvat viimeistään kello 11. Noo, arvatkaa kuka saapui ensimmäisenä paikalle. Tai oli siellä jo yksi eilen poissaollut piipahtanut ennen mua, heh.

Uskokaa tai älkää niin väänsin A4:n kokoista cv-arkkia yli kolme (kyllä 3!!) tuntia vaikka eilen illalla olin tehnyt jo pohjatyön ja laittanut kaiken periaatteessa aikajärjestykseen ihan tavalliselle ruutupaperille. Kyllä sitä helposti - no, välillä ei niin helpostikaan aina - vääntää sivutolkulla blokitekstiä mutta kun pitää iskeä raakaa faktaa aikajärjestykseen luettelonomaisesti niin heti menee luu kurkkuun. Kaikista pahinta oli keksiä kohtaan "erikoisosaaminen" yhtään mitään mutta lopulta koitin yrittää (eli oikeen yrittämällä yrittää ;)) kehua itseäni muutamalla sanakäänteellä ja kirkkain silmin näpytin word-asiakirjaani että piirrän ja kirjoitan hyvin. Vetäköön tässä vaiheessa jokainen sitten omat johtopäätöksensä hepoliinin hyvyydestä... En mä tiedä, tuntuu vaan ettei oikeasti ole missään superhyvä! Varmaan helpottaisi arviointia jos tapaisi enemmän ihmisiä ja vertaisisi ceeveitä? Joo, mahtiajatus.

No eilen sitten askartelin tietokoneella niitä paljon mainostamiani piirroksia. Hitto, mä melkeen hetkisen ryvin itsetyytyväisyydessä kun olin mielestäni tavottanut pienen palasen sitä tunnelmaa, jota siitä runosta välittyi. Siis siitä SusuPetalin runosta, jota nyt huvikseen kuvitan. Mutta itsetyytyväisyyteen on helppo hukkua, joten pyristelin takaisin maan pinnalle. Varmaan viimeistään jos ja kun laitan tänne blokiin kuvaa näytille, tulee joltakin taholta palauttavaa palautetta. Se on ihan ookoo, saada palautetta meinaan.

Jepskukkuu. Päästiin tänään jo niin ajoissa että olen kahden kieppeillä menossa siskon ja sen pojan kanssa käymään siskonpojan mummolassa eli suomeksi äiti&isän luona. Niin ja ukkelilla on taas auto. Eilen osti vanhan Audin. Sellaista tässä talossa ei olekaan vielä ollut. No nyt on. Huomenna mulla on vapaata ja perjantaina vain henkilökohtainen tapaaminen kurssitajan kanssa eli aika löysin rantein mennään.

Pistetään liput liehumaan! Tää piirtäis nyt hetken. :)
<3 Hepoliini