Heii...

Mä oon ihan poikki. Kummasti lähtee ihmisestä mehut kun juoksentelee kaksivuotiaan kanssa, leikkii piilosta, kukkuu-leikkiä, lennättää sitä kuin lentokonetta, lukee kolme kirjaa (ainakin), katselee valokuvia, soittaa lasten syntikkaa ja tanssii kaksivuotiaan kanssa, katselee kuuta ikkunasta 10 kertaa putkeen, miettiin mikä on "bobo" ja niin edelleen... Ja kaikki tämä suunnilleen kahdessa tunnissa ja vielä vähän lisää aktiviteettia siihen päälle.

Kai tuon homman olisi voinut jotenkin rauhallisemminkin vetää, mutta enhän mä osaa muuta kuin yrittää miellyttää mun ainoaa siskonpoikaani, silloin harvoin kun mua ihan niille paikan päälle vahdiksi pyydetään. On se vaan ihan samannäköinen kuin sisko vanhoissa valokuvissa. Vaalea kihara tukka ja söpö hymy. Ja yhtä villi vähintään kuin tätinsä ;D

Jotenkin siinä pojan kanssa touhutessa ja ikkunasta variksia ynnä muita harakankaltaisia jalolintuja lentopuuhissaan katsellessa iski jotenkin ihan kammottava olo siitä, miten oma elämä on mennyt verrattuna vaikkapa juuri siskon ja sen miehen tarinaan... Nehän tutustui jo silloin kun mä asuin vielä kotona. Siskonmies kävi siinä kaikki armeijat ja sen sellaiset ja kun hepoliinilla on ukot vaihtuneet, niin sisko ja sen mies vaan porskuttaa toisiinsa tyytyväisinä eteen päin. Nyt joku voisi mussuttaa jotakin "arjen kestämisestä" tai jotakin muuta paskaa. Mutta en mä kyllä sanoisi, että mun entiset suhteeni ovat mihinkään arjen kestämättömyyteen kaatuneet. Ja mietin taas sitten siinä samalla, että on aika kurja lähteä, ja jättää tänne kaikki tuollaiset sulostukset kuten siskon pieni poitsu.

No joo...en mä tiedä. Sisko ja miehensä siinä esitteli mulle vielä uusimpia tanssikuvioitaan, ennen kuin siskonmies heitti mut kotiin. Mä nauroin vatsa kippurassa kun siskonmies selitti mulle miten sisko oli siellä tanssitunnilla antanut sille ohjeita. Mutta ettei menisi toisten elämän paljasteluksi, niin en kerro yhtään sen enempää. Hauskaa mulla oli kyllä kaikin puolin. Sain jopa itse pienen alkeiskurssin foxin(??) saloihin siinä sivussa. Kuka ilmoittautuu tanssipartneriksi?

Nyt mä sitten napotan täällä kotona, ja odotan että ruoka valmistuu uunissa. On nuo syömiset jääneet vähän vähälle tänään. Taas sain yhdeltä kuulla siitä miten mä vaan blokkaan. Kai se olisi tyytyväinen sitten jos istuisin vaan tekemättä ja ajattelematta yhtään mitään. No, olipas ilkeästi sanottu...Mä vetoan väsymystilaan (vaikkei niin saisikaan tehdä). Mutta mikä siinä on että sillä on oikeus arvostella mun netin käyttöä kun taas sen netin käytössä ei ole koskaan ollut mitään kummallista. Ja nyt mä valitan, ja mä en pidä siitä. Nälkä. Mä meen syömään ja sitten addiktoidun takaisin koneen ääreen(kunnes ehkä nukahdan), kun ei meillä joillakin (terkkuja vaan sille yhdelle anonyymille vielä) ole kuitenkaan paljon muuta elämää. (ai ei vai...).

<3 Hepoliini