Heippati ja hyvää maanantaita!

Kurssipäivä on pulkassa, päästiin tänään aikaisemmin, luulen sen johtuvan siitä ettei tämän päivän aiheen vetäjä jaksanut meitä kauempaa. Meillä oli asiakaspalvelukoulutusta(lue:aivopesua) ja näkemykset hieman menivät paikoitellen ristiin. Toki munkin piti olla siellä suuna ja päänä kun ajoittain löydän sen puhekykyni niin sitten sitä kanssa käytetään. En tiedä onko se hyvä vai paha asia mutta yritän tuoda ajatukseni julki kuitenkin mitenkään sensuroimatta niitä. Eipähän kadota ainakaan sitä kuka on ja ainahan jokaisella on oikeus muuttaa mieltänsä jos huomaakin ajattelevansa yhtäkkiä eri tavalla. No, se ukkeli kysyi että mikä teidän mielestänne on asiakaspalvelun tulevaisuus, johon mä sanoin että olen kuullut visioista, joissa hehkutetaan että tulevaisuudessa kassojen paikoilla kaupoissa olisi koneet, joita asiakkaat itse käyttävät. Se mies varmaan luuli että se oli joku vitsi koska sen jälkeen sanoi että "jos vakavissaan puhutaan niin...jne..". Siis, mitä hittoa. Taas mua ei otettu tosissaan. Eikö kukaan muu ole kuullut muka vastaavasta? Ja muutenkin se ei YHTÄÄN kuunnellut meidän opiskelijoiden näkemyksiä oikeasti, tai siitä huokui sellainen asenne että meidän puheemme olivat vain kärpäsen surinaa hänen korvissaan, lainatakseni ilmaisua kirjasta nimeltä Sinuhe Egyptiläinen. Joka sekin on unohtunut pölyttymään yöpöydälle... :)

J laittoi mulle aamulla viestiä ettei tule kouluun koska on kuumeessa. Sitten se soitti siitä minuutin päästä ja muutti mielensä puhelun aikana ja päätti tullakin koululle. Kamala tuuliviiri...;) No, ei kauhean järkevää mutta sitkeä sissi. Hän lähti kesken päivän sitten lääkäriin näyttämään itseään (arvauskeskukseen). Viimeeksihän se lääkäri teki suoraan sanottuna sille melkeen hoitovirheen kun ei ottanut J:n vaivoja tosissaan. Nyt se on loppuviikon sairaslomalla. Yhyy. Meillä on torstaina retki Tampereelle, ei pääse sinnekään.

Näin sitten M:n tänään koululla ja heti ekana piti kysyä että saiko jonkilaisen trauman siitä meidän lauantaisesta näkemisestä. Ei kuulemma saa traumoja niin pienistä. En muista sanoinko mutta M oli vähän ihastunut yhteen meidän opettajaan, jolle toi pienen nallen tuliaseksi sieltä kyläkaupoilta. Tänään sitten antoi sen sille opettajalle ja mä hymyilin nätisti vieressä, pitinhän sekin ihme päästä näkemään. Siis en mä millään pahalla vaan se on just suloista kun joku tuolla tavalla huomioi ihastuksensa kohdetta, olkoonkin sitten varattu pienen lapsen isä...Mutta jos se katsos ei mene siitä eteen päin se juttu. No, ihan kiva mieshän se opettaja on, itekin tykkään vaihtaa sen kanssa kuulumisia vaikka en TODELLAKAAN ole siihen ihastunut M:n tavoin. Eikä ole M:kaan enää, kysyin asiaa meinaan ulosmennessämme ja sanoi että se meni jo ohi...oiskohan noin;) No, sillä on nyt "se vaihe" varmaan. Kamala tuuliviiri myös hän :) Mun tuttavapiiri tuntuu koostuvan tuuliviireistä, pitäisiköhän perustaa joku yhdistys sille asialle? Turkulaiset Naistuuliviirit ry;)

Ukkeli kävi hakemassa mut kursseilta. Sain jo aiemmin hältä tekstiviestin, jossa kertoi päässeensä siihen linja-autokuljettajan koulutukseen. Todella hieno juttu ukkelin kantilta. Siinä on vaan vielä sellainen karsintavaihe, joka pitäisi läpäistä ennen kuin varsinainen koulutus alkaa. Siinä karsintavaiheessa puolet porukasta tippuu vielä pois. Vähän huLLu systeemi mun mielestä mutta kyllä mä uskon että se pääsee jatkoon asti. Täytyy sanoa että ihmettelen jollei pääse. Se suunnittelee jo nyt taulu-tv:n ostamista kun ensi vuoden heinäkuussa valmistuisi ja pääsisi töihin. Jotenkin...mitenhän sen sanoisi, no en mä osaa sanoa. Huvittavaa ehkä? Mä sille leikillään sanoin jo aiemmin että jos pääsee sinne kurssille ja saa siitä ammatin niin sitten sillä ei ole mulla mitään käyttöä kun voi elättää itse itsensä. Ukkeli sanoi että "ei olekaan" ja hymyili leveästi. Miehiin voi aina luottaa, T:paraskin puhumaan.

Jeps, mitäköhän vielä. Harmi että mun kurssi loppuu jo tällä viikolla, olen tykännyt kovasti olla siellä ja huomaa että kaikki pelot kamalista ihmisistä oli taas aivan ylimitoitettuja. Kaikkien kanssa olen tullut toimeen, eikä kukaan ole ollut kamala ihminen. Voi tietty olla että kun mä olen tällainen törppö, joka viimeiseen asti haluaa uskoa ihmisen hyvyyteen (niin, kuitenkin) niin selän takana mustakin puhutaan vain paskaa. Mutta se ei ole sitten mun ongelma. Mun mielestä sellainen kuluttaa vaan turhaa energiaa jos alkaa käyttää kaiken vapaa-aikansa muiden ihmisten puutteiden setvimiseen joillekin kolmansille tahoille.

Juu, nälkä! Mutta ihan hyvät fiilarit olleet tänään kun ottaa huomioon että viime yön unet olivat melko katkonaiset, viiden aikaan aamulla mm. löysin itseni korjaamasta koiran oksennusta eteisen lattialta. Taisin nukkua koiran unta ja vähän on vielä ollut höntti olo lauantaisen juomisen takia. Ei voisi kuvitellakaan enää että kävisi viihteellä joka viikonloppu niin kuin joskus parhaimpina aikoina, tai pahimpina. Ei vaan kunto kestäisi jos koko viikko menee toipumiseen edellisestä. Eikä muutenkaan kiinnosta. Mutta. Ai niin hitto. Taas mun piti muistaa lähettää se "heppa-kuva" eteen päin, enkä ole muistanut. Nyt täytyy koittaa. On vaan jotenkin ollut muka niin "kiireinen", ou loord sentään:) No ei sentäs, ei musta saa enää kiireistä tekemälläkään - mun täytyy pitää huolta mun mielenterveydestä, en halua enää mitää "burn out-masista" tyyliin kaks vuotta sitten.

Mui! :)