...on Lars Saabye Christensenin Velipuoli. Tuossa ohkaisessa opuksessa on vaatimattomat 889 sivua ja nyt on menossa jo(lasini on puoliksi täysi) sivu 266 ;) Sattumalta tarttui hihaan alennuskorista jokin aika sitten, täytyy myöntää, ihan vetovan kansikuvansa, nimensä ja takakannen perusteella. Aika typical varmaan. Eli tulee luettua aina silloin tällöin kaikenlaista. Joskus enemmän ja nopeammin, joskus hitaasti ja vähemmän. En muista että niin paskaa kirjaa olisi vielä käteen sattunut että olisi kesken jäänyt. Tarkka alkuseulonta? En tiedä. Lainaan muistutukseksi itselleni muutaman kohdan. Ei kai sitä ole sentään kielletty(?) vaikka vissiin sanoituksien ym. julkaisu omilla sivuilla onkin. Korjatkoon joku jos olen väärässä jos näitä nyt ylipäätään kukaan lukee. Pari pätkää ko kirjuudesta:

"...Miten surullista onnea! Alusvaatteisillaan tai ei, hän kohotti maljan kolme kertaa, yhden miehelle joka katosi jäihin, yhden sille ettei hän koskaan pystynyt miestä unohtamaan, ja lopulta maljan tälle rauhalle ja auringolle joka sitä valaisi. Niin, miten surullista onnea! Mutta suru oli harvoin onnellista. Elämä ei ollut vain suuria hattuja ja hidasta valssia. Elämä oli myös sen odottamista joka ei koskaan tullut takaisin. Ja sille surulliselle onnelle hän tyhjensi lasin, täytti sen huolellisesti uudestaan...."

"...hänelle valkenee että kaikki tietävät lähes kaiken, eivät kaikkea, eivät hänen sisintä tahtoaan, sen tuntee vain pappi, mutta lähes kaiken, ja se on enemmän kuin tarpeeksi, kaikki mitä hän sanoo ja on sanonut ja sanoo vastaisuudessa kulkee ihmiseltä ihmiselle, sanat jotka hän haluaa pitää mieluiten ominaan ovat kuin kalaparvi joka tarttuu muukalaisten verkkoon."

Ou jeah. Luvut jatkuu....*huokaus*