Hei!

Mä olen jo kotona taas. Me palattiin jo viime yönä. On siihen syynsäkin. Viittaan asiaan että muistaakseni jossakin raossa sanoin jotain sen suuntaista että itse pitää asiat suunnitella, jos haluaa että asiat toimii. No joskus olen ainakin moista todennut säkenöivää rinkulaani - joka pääni päällä aina vaan hohtaa - kiillottessani.

Oltiin meinaan jo Kuopiossa paikallisen AD:n kahviossa Kolmisopissa kahvilla verestämässä muistoja siitä miten monta kertaa jokin ukkelin numero 1-30:sta romuautosta oli saanut hoitoa seinän takana AD-korjaamolla. No oikeesti vaan tapettiin aikaa siinä. Mä sitten kaakao naamarini edessä kysyin ukkelilta että "no, kerroppas nyt että mitä meillä on seuraavaksi ohjelmassa, että ei kai me loppuiltaa vaan odoteta "sunkaveris" luona että päästään nukkumaan?" Ukkeli katsoi mua lievästi sanottuna hölmistyneneenä ja ihmetteli että mistä mä olin saanut päähäni että me oltaisiin "sunkaveris" luona yötä. Mä siinä välissä yritin tukehtua pöyristyneehkönä kaakaomukilliseeni ja ihmettelin että muistelen kyllä keskustelleeni jonkun ukkelia hämärästi muistuttavan hahmon kanssa siitä että yötä ollaan nimeomaan "sunkaveris" luona. No ei kuulemma oltu mitään sellaista lyöty lukkoon. Ukkeli oli elänyt siinä uskossa että me oltaisiin yötä "munkaverin" luona siitä ainoasta syystä, että olin jossakin välissä maininnut sen olevan mahdollista. Mutta lyhyesti: lopputulos oli se, että lähdimme jo illalla ajamaan takaisin kotiin. Ja tarinalla on varmaan jokin opetuskin...

Matka lyhyydessään oli kyllä muuten ihan onnistunut. Ukkeli sai käytyä haastattelussaan ja käytiin moikkaamassa ukkelin vanhaa mummoa, joka jaksaa aina epäsuorasti syyllistää ukkelia siitä että tämä käy niin harvoin. Eihän se suoraan sitä sano mutta rivien välistä voi lukea jotain kuitenkin. Ja kyllähän se varmaan yksinäinen onkin mutta ei sitä pitäisi yhden ihmisen niskoille kaataa. Onhan ukkelilla kaksi siskoa siellä kaupungissa. Mikseivät he sitten kelpaa seuraksi? Ja kai se ukkelin syyllisyyttä kalvaa, siinä on varmaan yksi pääsyy miksi Kuopioon haluaa takaisin. Että voisin sanoa: Kiitos ja kumarrus!

Sieltä jatkoimme matkaa kaverini ja hänen pikkumiehensä luokse. Aivan mahtavaa oli nähdä pitkästä aikaa. Tuli vaan huono omatunto siitä, etten ole aiemmin käynyt jo katsomassa kaverin pientä ja kovin suloista poikaa. Tuliaisena vein lapsoselle pienen sini-keltaisen Plasto-kuorma-auton, mä kun olen niin rakastunut noihin kuorma-autoihin... Ja lapsen äitille kävin hakemassa Alkosta pullon vaaleanpunaista kuohuviiniä. Pitäähän sitä yksinhuoltajan arjessa olla joskus juhlaakin. Tosin mä saatesanoiksi totesin ettei sille varmaan enää sellaiset maistu...;) Luulen, että saattaa korkata sen tänään jo(?). Kaverin äiti ja isä siinä tekivät juuri lähtöä kun saavuimme kaverilaan, ja sanoivat tänään ottavansa pojan hoitoon. Harmi että me lähdettiin jo sieltä (tavallaan), olisi voinut mennä kaverin kanssa vaikka verestämään "tanssitaitoa"(köhköh, mitä taitoa..) Amarillon tanssilattialle. Samaisen baarin, jossa vietimme iltaa eräänä keväisenä, aivan tavallisena viikonloppuna, jolloin kaverin elämän muuttuminen sai alkunsa... No mutta tällä kertaa ei nyt verestetty muistoja. Eiköhän me vielä ehditä sitäkin tekemään. Oli se lapsi kyllä suloinen ja paljon jo osaa ikäisekseen. Mun mielestä on ainakin melko saavutus, jos kaksivuotias tiskaa omatoimisesti tiskialtaan edessä tuolilla seisten! Ja tyhjentää oman potan ja on sisäsiisti! :)

Sieltä läksimme yönselkään ajamaan kohti Turkua. Mä viihdyn auton kyydissä jotenkin paremmin yöllä kuin päivällä; silloin on hyvä vaan antaa ajatusten kulkea katsellessa vastaantulevia autoja ja rekkoja... Siinä hepoliininkin mieli välillä herkistyy, varsinkin jos radiosta tulee jotain oikein hyviä kappaleita... Harmi vaan ettei ole omaa ajokorttia niin voisi ottaa noista automatkoista kaiken irti ja mikä parasta, ajaa vaikka yksin minne huvittaa. Ehkä mä vielä joskus saan sen verran oravannahkoja kasaan että mulla on varaa mennä autokouluun.

M
enomatkalla muuten pysähdyimme kahville Lievestuoreen Shell-asemalle (terveisiä vaan sinne). Mä tunsin pitkästä aikaa miten mua "katseltiin". Siellä ei meinaan ollut muita kuin ilmeisesti kahvitauollaolevia miehiä. Ukkelille sitten totesin autoon takaisin mennessä että se saisi musta täällä Lievestuoreella varmaan aika monta kamelia enemmän kuin jossakin Turussa. Meinaan että voisi mullakin olla jossakin edes vähän "markkina-arvoa"... Tai sitten kaikki naiset on lähteneet kaupunkiin ja ne miehet eivät vaan olleet nähneet vastakkaista sukupuolta miesmuistiin? Kai sekin on yksi selitys, miksi katsoivat vartaloanuoleskelevin katsein?

Ja paluumatkalla pysähdyimme kahville Pirkanhovissa että silmät olisivat pysyneet auki. Siinä sitten kahvia siemaillessani jäin tuijottamaan tyhjyyteen kun ukkeli kysyi mitä mä niin mietteliään näköisenä ajattelen... Nooo...ajattelinhan paljonkin mutta sillä hetkellä ajattelin näin: "Mä tuossa huomasin Iltalehden kannessa tuolla telineessä Kari Tapion naaman ja siitä mulle tuli mieleen että sen Euroviisukappaleen oli tehnyt joku, jolla oli hyvin tuttu sukunimi. Siitä mulle sitten tuli mieleen Kuopion kaverin sukunimi ja se miten sen nimiset harvoin on keskenään välttämättä sukua koska sitä nimeä on paljon otettu käyttöön aikoinaan kun ihmisille piti keksiä sukunimiä. Mutta toisaalta esimerkiksi sun ja mun sukunimet ovat kummatkin "alkuperäisiä" Suomalaisia vanhoja sukunimiä, joita ei ole "keksitty" silloin kun piti saada sukunimi. Että tällaisia mietin." Ukkeli mulle sanoi siihen: "Kaikkea säkin mietit keskellä yötä..." Ja mä sihhen että "sitä se väsymys teettää, harhailevia ajatuksia." Ja voin sanoa, että suuntaan ja toiseen ne ajatukset jälleen kerran siinä matkan aikana ehtivätkin harhailla... Mutta ei siitä sen tarkemmin.

Halusin vaan sanoa että Turussa oon jälleen. Olisi mulla ollut muutakin asiaa mutta ehkä kirjoitan siitä toisen jutun ettei tää veny ihan hirveeksi. :)


<3 Hepoliini