Olipa kerran tyttö. Tytöllä oli poikakaveri, jonka kanssa tyttö asui. Tällaista kai nykymaailmassa kutsutaan myös avopuolisoksi. Tyttö oli opiskelija ja pojalle maistui viina. Eräänä päivänä tytön isä oli tulossa käymään kylässä tytön luona. Tyttö oli päässyt koulusta ja oli sopinut edellispäivänä isänsä kanssa että tapaavat tytön kotitalon pihalla ja menevät yhdessä tytön kotiin.

Isä odotti tyttöä pihalla ja tyttö oli iloinen jälleennäkemistä; asuivathan hänen vanhempansa nyt toisella puolella Suomea. Tyttö ja isä tervehtivät ja menivät hissillä ylös kerrostalon ylimpään kerrokseen, missä tyttö asui. Oli sattunut niin että edellisenä iltana tyttö ja poika olivat riidelleet ja poika oli humalassa heitellyt asunnon kukkaruukut seinille ja tällä tavalla hajottanut eteisen ison peilin sirpaleiksi. Tyttö toivoi että poika olisi siivonnut jälkensä koska hän ei ollut sitä ehtinyt tekemään ennen kouluun menoa...

Mutta kun tyttö ja isä astuivat ovesta sisään, tyttö huomasi että sotkut olivat tallella. Pojan he löysivät olohuoneen sohvalta sammuneena ja ihon väriltään violettina. Tyttö ja tytön isä luulivat että poika oli kuollut. Tytön isä meni herättelemään "vävypoikaansa" ja tyttö soitti hätäkeskukseen jonne selitti että poika makasi sohvalla violetin värisenä ja sammuneena. Hätäkeskuksesta annettiin neuvoja ja kuin ihmeen kaupalla poika virkosi tilastaan puhelun aikana. Kun poika tajusi että tytön isä oli paikalla, alkoi hän sönköttää anteeksipyyntöjä. Tytön isä päätti tässä vaiheessa että hän jatkaa matkaa sinne minne olikin menossa. Sovittiin että tästä ei äidille puhuta, eivätkä he koskaan siitä tälle puhuneet. Isän lähdettyä poika kertoi tytölle että tytön isä oli käynyt oven takana soittamassa ovikelloa jo silloin kun tyttö oli vielä koulussa mutta poika oli vain huudellut törkeyksiä postiluukusta tälle. Sitä tyttö ei tiennyt, pitikö viimeinen asia paikkansa mutta muuten kerrotaan että tarina olisi tosi....

Aika hienoa, eikö.