Huomenta.

Kävin juuri koiraystäväni kanssa arviolta tunnin kävelyllä ulkona, "lenkkipolun" suunnalla, eli suomeksi sanottuna metsään mentiin. Melkein. Mutta lenkkipolkua pitkin. Ahha, olipas taas todella selkeää ulosantia. No mutta ei sen niin väliä. Ulkona tuli käytyä, siellä oli todella kaunis ilma. Ei ole yhtään krapulakaan, koska lopetin juomisen tarpeeksi ajoissa, ja vaihdoin muut litkut vihreään teehen, suljin tietokoneen, katsoin telkkaria (joo, tuijotin ruutua tajuamatta ohjelmasta mitään) kun ukkeli oli mennyt nukkumaan, ja nukahdin sohvalle, heräsin siitä kolmen aikaan yöllä ja kömmin sänkyyn, heräsin aamulla, keitin teetä ja menin napottamaan sohvalle teemukin kanssa katsomaan Kirppistä.

Joo. Ostin tosiaan eilen pullon kuohuviiniä. Avaamisen kanssa oli pikku hässäkkää, kun pätevänä tyttönä mua ei todellakaan huvittanut kysyä ukkelilta neuvoa, ja itse en ollut aiemmin avannut kuoharipulloa. Jostakin muistin syövereistä aivoni kaapaisivat nippelitiedon siitä, että jos haluaa avata kuohuviinipullon nätisti, niin sitä korkkia pitää kiertää jotenkin varovasti ja samalla pitää pullo vakaana, tai jotain muuta vastaavaa plaa-pla-plaata. No aloin sitten kiertää sitä korkkia, mutta ihmettelin, että miksi se ei perskeles sentään ala nousta sieltä, pelkästään kämmeniin sattu ihan pirusti. Joo. Siinä vaiheessa sitten tajusin, että siinähän on se METALLItsydeemi, joka pitäisi vissiin ensin kiertää auki, ja aloin kiertämään sitä auki, pullo pöydällä seisten. Onneksi oli se pullo pöydällä, eikä mun naamataulun edessä. Voin meinaan kertoa, että pikkasen tuli kylmä hiki kun se korkki lähti kuin tykin suusta metallijuttuineen päivineen ja posahti kattoon. Positiivisen ja onnistuneen(??) avaamisesta tekee se, että yhtään viiniä ei läikkynyt hukkaan. Tosin mahtaako se väljähtyä tuolla jääkaapissa, en meinaan saanut juotua sitä kuin yhden ison lasillisen... Jospa tänään joisi sitten loput, kuka tietää. Saa nyt nähdä.

Ukkeli ei sitten puhu mulle mitään. Ja varmaan sen saan nyt kertoa, olihan mulla sen kanssa puhetta siitä(tai siis hän informoi minua), ettei hänen sanomisiaan tänne enää raapustella. Nyt se on sitten todella helppoa, kun ei kerta puhu mitään. Mä meinaan eilen sille sanoin, että "mä olen tässä miettinyt, että olisiko parempi, että muutat itestään sinne Kuopioon". No sen se sanoi, että "arvasi, että jotain tällasta tulee kolme viikkoa ennen muuttoa, että onpa vitun kiva", tai muuta vastaavaa, mikä sisältää tuon ajatuksen. No, siinä myöhemmin illalla koitin varovasti tiedustella, että eikö hänellä ole mitään muuta sanottavaa, niin ei siihen kuulemma voi paljon mitään sanoa. Sitten ukkeli laittoi meidän äitille ja mun siskolle viestiä, ettei hän lähde tänään mummolaan. Meidän piti mennä sinne yhdessä koko porukka, ja siskon vesseleineen tulla meidän kyydissä. No äiti tietty sieltä alkoi pommittaa viestiä, että mikä meininki, ja niin edelleen. Kai mä nyt menen sitten niiden kyydissä käymään mummolassa, tai siis menen. Varttia vaille kaksi hakevat mut täältä. Toivotaan vaan, että äiti osaa nyt pitää naamansa sillä tavalla ummessa, ettei vaan ala vaikka ukkelille laittelemaan mitään tekstiviestiä, jossa sanoisi jotakin, mikä olisi ikään kuin muka mun ajatus. Nimimerkillä: "Kokemusta viime kesältä".

Vähän silleen pöljä olo nyt, kun ei oikeen tiedä, että missä tässä nyt mennään. Siispä menen juomaan nyt kupin kahvia, kun sitä kuulemma on, sen verta tuo sai suutaan auki. Jep. Mutta ei mulla mitään hätää juuri nyt ole. Ei me edes sillä tavalla riidelty eilen, enkä ollut missään vihatilassa, tai suuttunut, kun ukkelille sanoin mitä sanoin. Sanoin vaan, mitä olen itsekseni pohtinut(rehellisyys maan perii?). Niin.

<3Hepoliini